Neljäs valtiomahti marssii ponnekkaasti kynä ojossa poliittista ruumista hakien.
Kynä on tunnetusti miekkaa mahtavampi. Tällä hetkellä lööppejä seuratessa tosin tuntuu siltä, että kynää käytetään kirjoittamisen sijasta terävään tökkimiseen. Politiikan toimittajien sopii varoa, ettei valtiovallan edustaja sivalla leijonan tassun alla keikkuvalla miekalla takaisin. Siitäkin syntyy rumaa jälkeä.
Puhun tietysti lehtien lööpeissä kiertävästä pääministeri Matti Vanhasen savustuksesta. ”Kuka lähtee!” ja ”Ratkaisun paikka”, huutavat iltapäivälehtien lööpit. Samaan hengenvetoon haastatellun oppositiopuolueen edustajan mielestä ”on ilman muuta selvä, että hallituksen toimintakyky on heikentynyt”.
Koko vaalirahoitusjupakka hiertää. Suomessa olisi ihan riittävästi muitakin asioita hoidettavaksi ja käsiteltäväksi, mutta ilmeisesti maahamme mahtuu yksi uutinen kerrallaan.
Pääministeriin kohdistuvassa talojupakassa itseäni närästää kenties eniten median tapa vedota lähdesuojaan. Ymmärrän lähdesuojan merkityksen, ja olen sen vankkumaton kannattaja. Sen varjolla voi tosin syntyä tilanteita, joissa on sana sanaa vastaan. Sillä erotuksella, että toinen osapuoli hallitsee julkista sanaa, ja toisen mahdollisuudet puolustautua ovat vähäiset.
Pääministeri sentään saa sanansa esille, ja hänellä on taustallaan viestinnän ammattilaisten koneisto. Oikeita ruumiita tuskin syntyy, ellei poliittisia ruumiita lasketa. Mutta miten on meidän muiden kohdalla?
Moni muistaa SIG:n entisen keulahahmon, Raision suuren pojan, Matti Inkisen kovan kohtalon. Mitä ilmeisimmin keltaisen lehdistön leimaava kirjoittelu ajoi tasapainottoman miehen lopulliseen ratkaisuun. Oliko esitetyissä syytöksissä mitään perää? Mistä lehti oli saanut tietonsa uutisoinnilleen?
Jutulta lähtee pohja saman tien jos skuupin tiedot ovat tulleet jostain muualta kuin poliisilta. Ja poliisilla ei puolestaan ole lain mukaan oikeutta antaa julkisuuteen tapauksen asianosaiselle vahinkoa tai kärsimystä aiheuttavaa tietoa. Toisaalta, jääkö poliisi kiinni tietojen vuotamisesta, jos lehdistön edustaja vetoaa lähdesuojaan?
Syytön kunnes toisin todistetaan, ei päde ainakaan median edustajien edessä. Tuomio tulee nopeasti, eikä mahdollinen oikaisu tai kunnianpalautus koskaan toteudu samalla mittakaavalla mitä julkinen lynkkaus.
Lehdistön edustajien olisi hyvä muistaa, että julkisuudessa epäily on yhtä kuin tuomio. Tai edes Suomen Journalistiliiton Uudet journalistin ohjeet, 32. kohta: ”Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä".
Nähtäväksi jää keiden kaikkien päät putoilevat vaalirahoituskohun ja nyt "Matin talojen" suhteen. Käy jupakassa miten tahansa, ei tarvitse olla kovin kummallinen meedio tietääkseen, että lehdet myyvät ja kassakone kilisee.
keskiviikko, 30. syyskuu 2009
Kommentit