Työn orjaParisuhde ja perheViimeisen kolmen viikon aikana olen jaksanut innostua vain siitä, jos henki on satunnaisesti kulkenut kunnolla. Keuhkokuumeen toinen kierros on yhä käynnissä, ja pelkkä kirjoittaminenkin uuvuttaa.

Jälkikasvu sen sijaan jaksaa innostua lähes kaikesta. Ja se näkyy ja kuuluu.

Huvittavinta on asioiden esittäminen. Mistään ei voi puhua ilman, että hyppii innostuksesta tasajalkaa ja heiluttaa samanaikaisesti käsiä. Siinä vastaanottajalla viesti hämärtyy kun näyttävyys korvaa sisällön.

Samanaikaisesti sitä miettii, miten byrokraattina onnistuisi säilyttämään tuon lapsenomaisen innon ja uteliaisuuden asioihin. Esimerkiksi hankehallinnon kiemurat ja pään ikimäntyyn hakkaaminen ylimaakunnallisen yhteistyön nimessä eivät aina palkitse, vaikka itse asiasta intoilisi miten paljon.

En tiedä onko asioita silti tarpeen esittää yhtä dramaattisesti. Intohimo ja innostus työtä kohtaan tuntuvat silti olevan menestymisen ja onnistumisen salaisuus. Intohimo näkyy työn jäljessä.

Harvaa urheilijaa kiitellään ja kehutaan siitä, että ”hänellä on virkamiesmäinen asenne pelaamiseen ja harjoitteluun”. Sanontaa käyttävät tuskin ovat olleet virastoissa töissä. Moni kollegani suhtautuu näet omaan työhönsä, ja etenkin toisten tekemättä jättämisiin ja päätöksiin suurella intohimolla.

Toisaalta, pitkän virkamiesuran tehneet osaavat suhtautua asioihin samalla tyyneydellä mitä Sir Humphrey Appleby loistavassa komediasarjassa Kyllä, herra ministeri.

Sir Humphreytä lainaten: ”Olen palvellut 30 vuoden aikana 11 hallitusta. Jos olisin uskonut kaikkien politiikkaan, olisin ollut… kansallistamisintoilija, yksityistämishullu, mutta ennen kaikkea jakomielinen sekopää”.

Virkamiesmäisessä, etten sanoisi stoalaisessa, tyyneydessä lienee siis mieltä kun on pidempään hallinnon parissa töissä.

Yritysmaailman ”paremmuuteen” viitataan silti usein julkisen sektorin virastoissakin. Usein lähes kritiikittömän ihailevaan sävyyn. En näet usko, että on tarpeen intoilla tai esittää innostunutta töissä samalla volyymillä mitä menestyneen Microsoftin pääjohtaja Steve Ballmer aikanaan.

Hänen esiintymisensä kun muistuttaa nelivuotiaan jälkikasvuni tapaa selittää asioita.