POhdinta ja pähkintäTauti ei ole aiheuttanut yhdyssanasokeutta.

Jos haluaa loman kestävän mahdollisimman kauan, suosittelen sairastamista. Erityisen pitkältä aika tuntuu sairaalassa, ellei sitten ole sekaisin kuten eräs kaupunki.

Päädyin joululomallani Alvar Aallon suunnittelemaan sairaalaan pitkään kiukutelleen astman vuoksi, kun kotikonstit alkoivat loppua. Jotenkin Paimion kauniiksi kehuttu mäntyharju ja Aallon arkkitehtuuri eivät ilahduttaneet tätä tekstiä hahmotellessani.

Sairaalassa ulkopuolisen maailman palvelut muuttuvat myyttisiksi houkutuksiksi. Tuolla, vain muutaman sadan metrin päässä hohtaa kultaisen El Doradon kajo. Tarkemmin sanottuna paikallisen pitserian valo. Tarjolla kun on vanhan televisiokanavapuffin mukaisesti jotain ihan muuta.

Sairaalassa katoaa myös vaatetuksella ilmaistava identiteetti. Tasa-arvo eli sairaalloisuus on läsnä yhteiskunta-asemasta riippumatta. Miespotilaan päällä on joko etäisesti mintunvihreät, haljunruskeat, vaaleansiniset tai harmaat yöpaita ja aamutakki. Yhteistä on se, että valitusta koosta riippumatta vaatteet roikkuisivat jopa aina tyköistuvan vaateparren löytävän James Bondin päällä. Sairaalavaatteet eivät varsinaisesti lisää elinvoimaisuuden tunnetta.

Muista huoneista kuuluva kuolemaa tekevien yskintä yhdistettynä jännitykseen siitä, minkä sortin keuhkotautinen raijataan samaan huoneeseen oman sängyn viereen kröhimään, tuovat oman pikantin lisänsä talon tunnelmaan.

Toisaalta, sairaalassa on lupa, ellei jopa määräys levätä. Ei tarvitse tuskailla astianpesukoneen tyhjentämisen ja täyttämisen kanssa. Ei pyykkien ripustamista kuivumaan ja viikkaamista kaappeihin. Ei ruoanlaittoa tai lelujen keräämistä lattialta. Sitä vain tuppaa tulla jo ensimmäisenä iltana ikävä kotona odottavia pieniä lelunlevittäjiä ja juomalasinkylvijöitä.

Visiittini TYKSin Paimion parantolaan jäi onneksi melko lyhyeksi. Testien, hoitojen, ohjeiden ja lääkkeiden tuomaa menestystä mitataan tulevina viikkoina. Paimion perinteinen parvekkeella Aallon tuoleissa istuminen ei talvikelissä houkuttelut, mutta eipä sitä hoitomuotona tarjottukaan. Ilmeisesti alkuperäiset lepotuolit on hävitetty.

Hieman kyllä mietityttää Turussa aikanaan vaikuttaneen aktiivisen underground-miehen, Timo Saarniemen kohtalo. Muistaakseni hän kirjoitti viimeisen mielipidekirjoituksensa Rumbaan Paimiosta käsin ennen keuhkokuumeeseen menehtymistään. Toivottavasti minun ei tarvitse enää palata paikan päälle yksittäistä testiä enempää.

Toisaalta, vertaus Saarniemeen ontuu muutoinkin. Minussa ei ole koskaan ollut samaa rock-uskottavuutta mitä tuossa nahkahousuja varmaan sairaalassakin käyttäneessä Doors-fanissa. Minä kuuluin haljunruskeiden sairaalavaatepotilaiden heimoon.

Parempaa uutta vuotta meille kaikille.

Linkit:
Paimion sairaala (TYKS)