Pohdinta ja pähkintäTyö- ja pelikaveriltani Demokratian portinvartijalta leikattiin juuri polvi. Sisään neulottiin kuulemma pätkä amerikan pekonin näköistä jännettä. Muutaman viikon jälkeen mies voi taas sovitella nappiksia jalkaan.

Kyseisen lystin maksoi vakuutusyhtiö. En tiedä minkä yhtiön asiakas hän on, mutta omani muistaessa minua tapaturmavakuutuksen laskulla, aloin harkita asiakkuuteni siirtoa. Luottamukseni koki näet aimo kolauksen luettuani muutettuja vakuutusehtoja.

Laskun mukana ilmoitettiin ykskantaan, että sekä vakuutusmaksut, että vakuutusehdot muuttuvat. Arvata sopii mihin suuntaan. Asiakkaan parhaaksi, totta kai.

Tai näin minulle ainakin yritettiin vakuutella. Ei kovin vakuuttavaa. Edes vakuutusyhtiöltä.

Vakuutusmaksut nousevat 6,05 prosenttia. Yhtiön mukaan ”vakuutusmaksut korottuvat nyt vuodelle 2009 vahvistetulla palkkakertoimella eikä muutos näin ollen vastaa tämän hetkistä taloudellista tilannetta.” Ihanko totta? ”Indeksi tulee kuitenkin tasaantumaan seuraavan vakuutuskautenne alkaessa”, rauhoittelee minun parastani ajatteleva yhtiö.

Sama vakuuttava meno jatkuu siirryttäessä henkilövakuutuksien ehtoihin tuleviin muutoksiin: ”Monien muutoksien tarkoituksena on selkeyttää ehtoa ja tuoda jo olemassa oleva korvauskäytäntö näkyväksi”. Sen verran on tullut omissa hommissakin taiottua paskasta hunajaa, että noin tökerön sumutuksen tunnistaa heti.

En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun luin tapaturma- ja matkustajavakuutuksiin tullutta muutosta, jonka mukaan ”venähdysvammojen osalta ehtoihin on tuotu uusi rajoitus. Magneettitutkimusta eikä leikkaustoimenpiteitä korvata venähdysvammojen hoitona.”

Käännyttyäni keittiössä huseeranneen lääketieteen ammattilaisen puoleen, totesi hän lakonisesti, että yleensähän vammasta selviää vasta magneettikuvassa onko sen aiheuttanut venähdys. Jolloin kuvaa ei enää korvattaisi. Touche.

Lisäksi kohtaan rajoitukset vakuutustapahtuman korvattavuuteen, oli tullut loistava lisäys: ”Vakuutuksesta ei korvata välillisiä kustannuksia, kuten vaatteita, varusteita, kodinhoitokustannuksia, ravinto- ja ruokailukuluja, puhelinkuluja, ansionmenetystä tai saattajan matka- ja majoituskuluja.” Mieleen nousi väkisinkin kysymys siitä, mitä ylipäätään enää korvataan? Mistä minä maksan?

Tässä on yhtiön palveluksessa työskentelevälle toiselle pelikaverilleni, Panathinaikoksen kannattajalle, aika kova työ vakuuttaa minulle miten tämä kaikki on todellisuudessa minun parhaakseni, eikä vain osakkeenomistajien etu.

Uskoisin Roger Watersin tienneen jo vuonna 1973 mistä tässä kaikessa on kysymys.