Parisuhde ja perheStereoissa soiEsikoisen ollessa aivan pieni, tuli olohuone tutuksi hyssytellessä poikaa klassisen musiikin tahtiin. Mozart tuntui rahoittavan imeväistä. Pearl Jamin rariteetit kelpasivat onneksi nekin soveltuvin osin.

Pikkukakkonen tuntuu olevan klassisten mestarien sijaan enemmän mustan musiikin perään. Schubertin sijaan sykähdyttää soul.

Sain ystävältäni Karhuherralta lainaksi Motown-levy-yhtiön 50 suosituimman kappaleen kokoelman. Kolmen levyn setti on pullollaan afroamerikkalaisia hittejä. Tarttuva rytmi ei jäänyt huomaamatta perheemme nuorimmaiseltakaan. Vielä seisomista opettelevan epelin jalat alkoivat hytkyä pettämättömällä tavalla Martha Reeves & The Vandellasin hitin Heatwave kajahtaessa kaiuttimista. Jokin selvästi kosketti pienen pojan sielua.

Kekkulin liikkeissä on muutoinkin havaittavissa suomalaiselle valurautalantiolle epätyypillistä otetta. Liikkuminen tapahtuu yhä pääosin kierien kuten rytmin riivaamalla soul-miehellä kesken villeimmän lava-aktin. Jalat ja kädet vispaavat luonnollisesti kuin heikkopäisellä kuntoiluaddiktilla. Höpötys ja jokeltelukin ovat yhtä epäselvää mitä pitkän linjan soul-kuninkaalla.

Saa nähdä minkälaisia musiikkimiehiä pojista kasvaa. Klassisen kanssa aikanaan rauhoittunut isoveli jammailee jo sujuvasti Fröbelin palikoiden rokin renkutuksen tahtiin, mikä luonnollisesti ilahduttaa itseäni. Tosin tähän musiikilliseen kasvamiseen liittyy myös auton takapenkiltä käsin annettava klausjärvismäinen kritiikki autoradiota hallitsevia vanhempia kohtaan.

Mihin suuntaan nuorimmaisen musiikkimaku kehittyy? Pitäisi varmaan hommata automatkoille Tuomo Prättälän tuorein platta.



Linkit:

Motown (Wikipedia)