Vieläkö joku muistaa noin viidentoista vuoden takaa yhtyeen, jonka slogan oli ”kolme miestä ja viisi kieltä”?

The Presidents of the United States of America: Lump

Presidentit oli helppo leimata huumoriyhtyeeksi, sillä yhtyeen musiikki oli kaikkea muuta kuin ryppyotsaista. Sanoisin, että kyseessä oli silti kolmen miehen ryhmä, jossa jokainen oli timanginkova muusikko. Yritä itse tehdä monipuolista musiikkia kahden kielen bassolla ja kolmekielisellä kitaralla!

Bändistä on voimakkain muistijälki kesältä 1996. Olin ystäväni HeVin kanssa Lontoossa, ja Pressoilla oli keikka samaan aikaan kaupungissa. Kävelimme muina miehinä hotellin lähellä lipunmyyntikojua pitäneen kaverin luo, ja kysyimme lippuja viikonlopun keikalle.

Lippukojua pitänyt cockney tuijotti meitä hetken, ja totesi, että te taidatte olla hieman liian valkoisia turistipoikia siihen keikkamestaan. Ilmeisesti presidenttien konsertti oli alueella, jonne meidän ei olisi ollut täysin turvallista tunkea nenäämme.

Jälkikäteen tietysti harmittaa, sillä löysäthän siinä menivät housuun. Keikka jäi näkemättä, mutta toisaalta vauriotkin olivat lähinnä henkisiä ja jonkin sortin ylpeyteen kohdistuneita.

Ohessa kappale, jonka olisin eniten halunnut kuulla. Pressojen massiivinen hitti 90-luvun puolivälistä: Lump!