Urheilu ja vapaa-aikaVanha sanonta kuuluu, että 10 000 tuntia treeniä tekee mestarin. Laji kuin laji, musiikki tai urheilu, 10 000 tuntia on maaginen raja, joka mahdollistaa nousun huipulle.

En ole nähnyt yhtään lähdeviittausta tutkimuksiin, joissa tuon viidakon vanhan sanonnan tuntimäärä olisi todistettu oikeaksi, pyhäksi totuudeksi. Toisaalta, en ole kovin ahkerasti vieraillut Mustanaamion kirjastossa lähdetietoja kaivelemassa. Mutta niin vain kyseiseen tuntimäärään viitataan etenkin urheilujournalistien piirissä kerta toisensa jälkeen.

Käytän narsistin piirteitä omaten itseäni mittatikkuna. Aloitin jalkapallon potkimisen Lausteen nappulaliigajoukkueessa 6-vuotiaana. Jos olisin treenannut kolme tuntia päivässä, 300 päivää vuodesta, olisi 10 000 tuntia tullut täyteen 17-vuotiaana nuorukaisena. Lahjakkuuteni ei riittänyt moiseen harjoitteluintoon, ja tärväsin mieluummin aikaani lähimetsässä kaverien kanssa samoillen.

10 000 tuntia treeniä on vaikea yhtälö suomalaisessa ilmastossa tarpovalle kerrostalokakaralle. Etenkin jos ei omaa vapaata pääsyä koulun liikuntasaliin tai vastaavaan. Lisäksi kotona oletettiin, että koulussa pitäisi tehdä muutakin kuin potkia palloa.

Voisinko siis syyttää vanhempiani siitä, että heidän pojasta ei tullut menestyvää ammattijalkapalloilijaa, vaan lasinilkkainen wannabe-futari ja virkamies? Vai pitäisikö minun perinteiseen tapaan siirtää omia toteutumattomia haaveitani ja traumojani jälkikasvun kapeille harteille?

Ensi kesänä Afrikassa pelataan ensi kertaa jalkapallon MM-kisat. Yhdeksi kisojen mustaksi hevoseksi on nostettu Norsunluurannikon ”Elefantit”. Maajoukkueen pelaajista kymmenkunta on käynyt ns. Mimosan akatemian.

Siellä auringonpaisteen alla lahjakkaat nuoret saavat mahdollisuuden käydä koulua, säännölliset ateriat sekä harjoitella ammattitaitoisessa ohjauksessa futista tunnista toiseen. Hinta tosin on kova, pojista harva näkee vanhempiaan vuoden aikana viikkoa enempää. Kukaan ei myöskään kysy onko treenaaminen kivaa. Jos ei kiinnosta, niin tilalle tulevien tungos on pidempi mitä makkarajono Tepsin pelin puoliajalla.

Onko nikkeknattertonmainen johtopäätös siis se, että minun pitäisi lähettää jälkikasvuni Norsunluurannikolle Mimosan akatemian oppiin?

Siellä ei olisi ainakaan ilmastollisia esteitä 10 000 treenitunnin täyttymiselle. Suomalaisen oppivelvollisuuden täyttyminen suhteen voisikin sitten olla vähän niin ja näin.

Ehkä on parempi, että pojat käyvät ensin 10 000 tuntia tavallista koulua ja miettivät sitten mitä haluavat tehdä isona. Ja periyttävät sitten omat toteutumattomat unelmansa omille lapsilleen.

Linkit:
Mimosan akatemia (Wikipedia, englanniksi)