Stereoissa soiOn aika siirtyä ajassa 15 vuotta taaksepäin, sillä tämän biisin ansiosta olen saanut yhden hyvän ystävän. Siinä on meriittiä riittämiin yhtyeen esiin nostamiselle.

Garbage: Vow

Kuulin ja näin Garbagea ensimmäistä kertaa ystäväni HeVin luona vuonna 1995. Televisio oli auki, kun yhtyeen ensisinglen Vow:n nykivä tahti kajahti kaiuttimista. Kuviin ilmestyi rock-kaanonin kovin punapäämimmi, joka aloitti kuolemattomasti seuraavin sanoin:

“I can't use what I can't abuse
And I can't stop when it comes to you”

Olin myytyä miestä.

Olihan bändissä mukana kolme rumaa, vanhaa miestäkin, mutta heillä oli riittävästi älliä pysyä taustalla. Shirley Manson oli täydellinen keulakuva. Jäin diggailemaan kaikkien aikojen naissolistibändiä.

Yhtyeen mukaan nimetty ensilevy oli silkkaa rautaa, joten odotukset olivat pilvissä, kun perinteisesti vaikea toinen albumi Version 2.0 ilmestyi. Huoli oli turha, sillä tarjolla oli kaikkea muuta kuin roskaa.

Toisen levyn myötä bändille pukkasi keikkaa myös kauas Pohjolaan. Vuoden 1999 alussa ystäväni Karhuherra uteli kiinnostustani lähteä todistamaan merkkitapausta Helsingin DDR-halliin. Olin kerrankin fiksu, ja vastasin kysymykseen myöntävästi.

Reissuun lähti myös Karhuherran opiskelukaveri Sopupalloilija, jonka tapasin ensi kertaa bussimatkalla. Miehellä oli terve musiikkimaku, ja suorat mielipiteet. Olimme heti samalla aaltopituudella.

Garbagen keikasta on nyt reilut yksitoista vuotta. Molempien mukana olleiden herrojen kanssa olen yhä hyvä ystävä. Huonompiakin Helsingin reissuja on tullut tehtyä.

Vow eli juhlallinen lupaus: teen oman osani, jotta ystävyys kestää vähintään toiset 11 vuotta. Soi sitten taustalla Garbage tai joku muu.