Urheilu ja vapaa-aikaPikkukeskiviikko, pikkulauantai, perjantain aatto, viikonlopun aloitus, viikonloppu…

Tammikuun 13. päivä Veikkausliigan toimitusjohtaja Jan Walden julisti rinta rottingilla, että ”olemme voimakkaasti lähteneet hakemaan eurooppalaista rytmiä joka tarkoittaa yhtä Veikkausliigaottelua viikossa siten, että kierros rakentuu viikonlopun ympärille.”

Kysymykseni kuuluu: oliko otteluohjelman laatimisessa mietitty lainkaan kannattajaa, vai ainoastaan televisiointisopimusta?

Varsinainen totuuden siemen löytyikin seuraavana päivänä annetusta tiedotteesta, jossa Walden toteaa, miten ”kaudella 2010 Veikkausliigaa pystyy seuraamaan niin stadioneilla kuin televisiossa laajemmin kuin koskaan aiemmin. Tämän mahdollistaa tv-kumppaneidemme URHOtv:n sekä Canal+:n vahvat panostukset lähetysmääriin sekä kansainvälisen tavan mukainen kierrosten keskittäminen ja jakaminen viikonloppujen ympärille.”

Olen iloinen siitä, että otteluja voi seurata entistä enemmän televisiosta ja netistä, mutta järjestely aiheuttaa myös nielussa polttelevaa närästystä.

Saman oli aiemmin huomannut alkuperäinen kolumnimuusani Aki Riihilahti. Nykyään HJK:ssa vaikuttava keskikentän kovanaama kirjoitti vajaat viisi vuotta sitten mitä siitä seuraa, kun Englannin Valioliigan otteluja levitetään viikonlopun molemmille päiville ja vielä maanantaillekin.

Riihilahden mukaan nykyään tavallisen tallaajan on mahdollista saada yliannostus ilman huimausaineisiin koskemista, ja esimerkiksi Englannissa perinteinen lauantain pelipäivä on jo menettänyt erikoisasemansa. Tällöin kannattajatkaan eivät välttämättä hakeudu samalla tavalla katsomoihin mitä ennen.

Taustalla on tietysti raha eli televisiointisopimukset, joiden perusteella on kannattavampaa televisioida mahdollisimman monta peliä, mahdollisimman monena päivänä. Riihilahden mukaan Valioliigan televisiotarjonta on kuin ympärivuotinen joulu. Pöydässä on koko ajan herkkuja, voit nauttia niitä miten paljon ja milloin tahansa. Yhtäkkiä sitä huomaa, että viikonloppu on kulunut kokonaan television ääressä, kalsarit jalassa.

Samaa kehityssuuntaa on havaittavissa täällä Suomessa, vaikka tarjonnan ja tuotannon viihdearvo ei jalkapallon kotimaan pääsarjan tasolle ylläkään. Otteluohjelma on laadittu television suuntaan syvään kumartaen, samalla kannattajille pyllistäen.

Paikallinen ongelma on, että suomalaisten seurojen katsomot eivät ole ennenkään natisseet yleisöryntäyksien alla. Nyt kun otteluohjelma heittelee pelejä miten sattuu ympäri viikkoa, on kannattajan vaikea edes muistaa milloin oma joukkue pelaa.

Kuten television oikeussalidraamoissa, haluan asiaa ajavana osoittaa väitteeni toteen. Keskeisimmän ottelupäivän piti olla sunnuntai, mutta esimerkiksi TPS on pelannut tähän mennessä liigaottelunsa seuraavasti:

  • maanantaisin (MYPA-TPS 27.5.; TPS-Honka 26.4. ja Haka-TPS 19.4.)
  • tiistaina (KuPS-TPS 1.6.)
  • perjantaina (TPS-VPS 7.5.)
  • lauantaina (TPS-Inter 15.5.)
  • sunnuntaina (JJK-TPS 2.5.)

Listasta puuttuu vain pelit keskiviikko- ja torstai-illat, joina on puolestaan potkittu Suomen Cupin pelejä!

Mikäli ”eurooppalaisella rytmillä” tarkoitetaan pelien ripottelemista pitkin viikkoa, joka vaikeuttaa kannattajien katsomoon löytämistä, niin palattakoon takaisin härmäläiseen tahdittomuuteen. Nykyinen järjestely aiheuttaa lähinnä rytmihäiriöitä.

Ehdotukseni on, että ensi kaudelle siirryttäisiin perinteiseksi ymmärtämääni otteluohjelmaan, jossa pelejä on yksi per viikko, joko lauantaina tai sunnuntaina. Mökkipäiviä tai ei. Maajoukkuepäivät huomioiden.

Urho ja muut pojat voivat sitten roudata kameransa näihin peleihin, ja ottelut voitaisiin tuupata nettiin ja televisioon. Katsomoon olisi helppo singahtaa kotipelien aikaan, ja vierasottelut voisi katsoa joko television tai netin kautta.

“I rest my case”, kuten Homer Simpson sanoisi.

Linkit:
Tulevalla kaudella tasainen pelirytmi (www.veikkausliiga.com, 13.1.2010)
Veikkausliigan otteluohjelma kaudella 2010 (www.veikkausliiga.com, 14.1.2010)
When Saturday comes? (www.akiriihilahti.com, 5.10.2005)