Urheilu ja vapaa-aikaPimenevä sunnuntai-ilta. Vihainen väkijoukko kulkee netissä äänekkäästi mesoten, virtuaaliset soihdut palaen ja teräviä talikoita heiluttaen.

Takana on Tepsin häpeälliseksi leimattu 1-4 kotitappio Maarianhaminan taffelsipsipoikia vastaan. Syyllinen on jo löytynyt, ja virtuaalisen lynkkauksen kohde selvillä. Hän ei ole nimetön hirviö vaan nuori brittiläinen keskikenttämies Robert Milsom.

Keskustelupalstat täyttyvät mökellyksestä kun Milsomia ja vasempana laitapakkina tunaroinutta Igor Jovanovicia savustetaan ulos seurasta. Heillä ei kuulemma ole asiaa pukea mustavalkoraitaista paitaa enää päälleen, ”mikäli yksikään oma junnu yltää samalle pupelluksen tasolle”.

Välillä joku yrittää kainosti ja vienosti sanoa, että kenties Tepsin ja Fulhamin kesken solmitussa sopimuksessa on kohta, joka takaa lainapeluri Milsomille peliaikaa. Ensimmäisellä kerralla sentään saatiin jackpot, kun Wayne Brownista leivottiin hetkessä menestyksenkipeiden kannattajien keskuudessa ”meidän oma Väinö”. Tämä puolestaan aikaansaa palauteryöpyn, jossa Milsom toivotetaan lämpimästi ”rahtilaivalla takaisin sumujen saarelle”.

Kun v-sanat ovat sinkoilleet riittävän kauan pelaajien suuntaan, kääntyy harittava katse Turun omaan tohtori Victor Frankensteiniin, valmentaja Marko Rajamäkeen. Ensituomio on kuin oikeuden omiin käsiinsä ottaneella virginialaisella maanviljelijä Charles Lynchillä 1700-luvulla ikään: moisen rikolliseksi yleisesti katsottavan esityksen jälkeen valmentajalla ei enää ole ihmisoikeuksia. Niin rajusti on hän pettänyt kannattajien jo kahdeksan liigapeliä kestäneen uskollisuuden.

Kunnianloukkaussyytteiden rajamailla liikkuvat syytökset singahtelevat ilmassa, ja itkupotkuraivareiden keskeltä kaikuu kimakka huuto: valmentajan pitää erota tehtävästään. Toistaiseksi kukaan ei sentään uhkaa ehdalla lynkkauksella, virtuaalinen kastrointi saa tällä kertaa riittää. Julkinen anteeksipyyntö ja kymmenen euroa kirjekuoressa jokaisen kausikorttilaisen kotiin, ehdottaa joku maltillisempi mesoaja.

Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että oma reaktioni välittömästi ottelun jälkeen ei juuri eronnut keskustelufoorumilla möykkäävien kannattajien näkemyksistä. Mouhosin ystävälleni, miten olisin valmis ostamaan nuorelle britille lipun halpalentoyhtiöltä Lontooseen. Pelkkä menolippu riittäisi.

Valmentajaa en sentään ollut vaihtamassa, sillä pallilla on ollut riittävän tuulista viime vuosina muutoinkin. Eihän tohtori Frankensteinkaan pahaa halunnut. Hänhän halusi vain yrittää luoda jotain uutta ja ihmeellistä. Aivan kuten valmentaja Rajamäki Fulhamin lainapelaajasta.

Täytyy toivoa, että Victor Frankensteinin ja hänen luomuksensa kärsimät kohtalot eivät ennusta tulevaisuutta valmentaja Rajamäelle tai hirviömäiselle Milsomille. Romaanihahmojen osa kun ei lopulta ollut kovin kadehdittava.

Linkit:
Lynkkaus (Wikipedia)
Frankenstein (Wikipedia)