Urheilu ja vapaa-aika”Suvaitsevaisuuden raja kulkee vuvuzeloissa.”

Jalkapallon MM-kisat ovat toistaiseksi tarjonneet sen verran vähän nähtävää, että katsojat ovat keskittyneet kuuntelemaan televisiota. Päivän sanaksi on muodostunut vuvuzela.

Yksi on sitä mieltä, että vuvuzelojen avulla katsojat luovat katsomoon ilahduttavan eteläafrikkalaiseen kulttuuriin kuuluvan äänimaailman. Toinen toteaa, että katsomossa on kymmeniätuhansia torvia pärisyttäviä torvia, jotka luovat niin helvetillisen metelin, että se kuuluu toiselle puolelle maapalloa ilman televisiotakin.

Herkkäkorvaiset televisionkatsojat ovat repineet sohvalla hionneita pelikalsareitaan urakalla. Saadun palautteen perusteella BBC:n nörtit tekevät ympäripyöreätä päivää, jotta yleisradioyhtiö voisi lähettää vuvuzelattomia otteluita. Edelläkävijä Yleisradio lähettää jo nyt mehiläisparven ääntä muistuttavaa äänentaajuutta vaimennettuna, vaikka sitä on vaikea uskoa otteluita katsoessa.

Paikalliset kisaorganisaattorit perustelevat torvien paikkaa katsomoissa siten, että ”ne kuvaavat esi-isien käyttämiä eläinten sarvia, joilla kutsuttiin väkeä koolle. Vuvuzeloja käytetään kuvaamaan pelin aikaansaamia tunteita.”

Tunteita torvet ovat toden totta herättäneet, myös pelaajien parissa. Ranskan joukkueen kapteeni Patrice Evra valitti, että koko joukkueen avauspeli meni ihan pupellukseksi kun pelaajat eivät kuulleet toinen toistensa ohjeita.

Ilkeämielisenä haluaisin nähdä sen reaktion, joka näinä poliittisen korrektiuden päivinä seuraisi, jos Hollannin joukkueen valkoihoiset pelaajat kritisoisivat voimakkaasti vuvuzeloja. Jokainen kun varmasti tuntee alankomaalaislähtöisten buurien historian Etelä-Afrikan ”kehittämisessä”. Kritiikkiä esittäneen Evran sukujuuret ovat sentään Senegalin suunnalla.

Nyt taitaakin olla takaisinmaksun aika. Brittilehti Guardian tietää näet kertoa, että paikalliset tapahtumajärjestäjät ovat kannustaneet turisteja viemään vuvuzeloja kotimaihinsa, ja eräs saksalaisduo on jo varannut torvien myyntioikeudet EU-alueella.

Saman lehden mukaan eräs vedonvälitystoimisto on jo ottanut veikkauskohteeksi Valioliigajoukkueen, joka ensimmäisenä tuo markkinoille seuran väreihin maalatut vuvuzelat. Valioliigan puhemies vetäytyi liukkaasti vastuusta todeten, että ”päätökset siitä mikä katsomoissa on sopivaa, tehdään stadionien johdon ja kannattajien kesken.”

Rantautuvatko vuvuzelat myös Veikkausliigan otteluihin? Yleensä kaikki kotkotukset tulevat Suomeen hieman myöhässä, mutta tänä reaaliaikaisen tiedonvälityksen aikakautena myös vuvuzelan kaltaiset villitykset voivat saada pilailuvälineiden maahantuojat ripeäliikkeisiksi. Aitoja kisaturistien tuomia torvia tuskin vonkuu liikaa Veritas-stadionilla.

Todennäköistä on, että Veikkausliigan toimitusjohtaja Jan Walden ottaa mallia Valioliigan puhemiehistä ja sysää kannatuskäytäntövastuun seuroille. Kausikortin ostaneena toivon sydämeni pohjasta, että Tepsin peleissä vuvuzelat kielletään. Pärisyttäkööt innokkaimmat torvet huuliaan vaikka Interin peleissä.

Jos äänekkäitä kannatustapoja halutaan apinoida, niin lainattakoon niitä kuorolaulua suosivista eurooppalaisista sarjoista tai hätätilanteessa latinokulttuurin kuuluvan rummun päristyksen muodossa.

Linkit:
Vuvuzelas may be on their way to the Premier League (Guardian, 14.6.2010)