Urheilu ja vapaa-aikaKolumnisti kantaa kortensa kekoon maahanmuuttokeskusteluun.

Vanhan vitsin mukaan yhdysvaltalaisen collegen koripallojoukkueen valmentaja oli kovasti huolissaan siitä, että opinahjo oli liian ”valkoinen”. Valmentajan mukaan värillisiä, erityisesti mustia opiskelijoita tarvittaisiin ehdottomasti lisää. Tarvetta oli näet ainakin laadukkaalle sentterille ja taitavalle takamiehelle.

Näin tänään suomalaisen jalkapallon tulevaisuuteen. Siinä on selviä yhtymäkohtia fiktiiviseen jenkkicollegeen.

Suomalaisen jalkapallon kehitystä tai kehittymättömyyttä tuskaillaan laajasti aihepiiriin perehtyneiden keskuudessa. Esiin nousee aina muutama asia. Yksi niistä on osaavien juniorivalmentajien puute. Toinen on suomalaisten hyväosaisten nuorten ”harjoitteluhimon” puute. Ei ole pakko tehdä lajista väylää koko suvulle pois köyhyydestä ja kurjuudesta.

Suomen A-maajoukkueessa eli Huuhkajissa on yhä enemmän maahanmuuttajataustaisia pelimanneja. Ei tarvitse olla suuri oraakkeli tai edes köyhän miehen nostradamus ennustaakseen heidän osuutensa kasvavan tulevaisuudessa. Moni maahanmuuttajataustainen nuori tekee jalkapallosta itselleen uraa ja ammattia, ei kivaa harrastusta.

Suomalaisen jalkapallovalmennuksen tulevaisuus pilkahti tänään esiin eräällä turkulaisella nappulakentällä. Siellä hiekkakentän paahteessa piti maahanmuuttajataustainen, tummahipiäinen kaveri tekniikkakoulua laumalle umpisuomalaisia muksuja. Osaavasti ja kärsivällisesti, sopivassa suhteessa kannustaen ja vaatien. Harjoitteluintoa tappamatta.

Kenties tämä on sitä mitä suomifutis tarvitsee? Ei supisuomalaista armeijan käynyttä pellavapäätä, joka kertoo eri kulttuuritaustoista ponnistaville nuorille Talvisodan hengestä ja puolustukseen perustuvasta torjuntavoiton kauneudesta. Sen sijaan lasten ja nuorten osaamisesta ja kehittymisestä intohimoisesti välittävä valmentaja.

Maailmalla muutos on jo tapahtunut. Jalkapallon MM-kisojen välierän aattona oli häkellyttävää kuulla, miten Espanjan maajoukkuepelaaja totesi kurinalaisen puolustamisen olevan olennainen osa heidän pelitapaansa. Heti perään saksalainen futari sanoi oman joukkueensa haluavan esittää iloista, viihdyttävää ja hyökkäävää jalkapalloa. Se niistä stereotypioista.

Elämme globaalissa maailmassa, jossa menestyminen edellyttää joko poikkeuksellisen nopeaa reagointikykyä tai ennakoivaa, proaktiivista toimintaa. Lainalaisuudet pätevät myös jalkapalloon. Jalostakaamme siis suomalaista sisulla puolustamista eteläisemmillä opeilla ja ajatuksilla, jossa on tilaa opportunismille ja hyökkäyspään itsekkyydelle.

Haluan uskoa, että kyseinen työ oli jo käynnissä eräällä turkulaisella nappulakentällä. Nuori Suomi -ohjelman versio 2.0.

Omaa hyväosaista epeliä katsoessa tuli tosin mieleen, että ”harjoitteluhimon” kohde ei ollut ainoastaan jalkapallo. Tiukan treenaamisen sijaan viisivuotias jälkikasvuni keskittyi enemmän tyttöjen kutitteluun…