Urheilu ja vapaa-aikaJalkapalloseuran kannattaminen noudattaa yhteiskunnan hyväksi havaitsemaa kaavaa. Kun harrastus on riittävän kamala, tuntuu työnteko mukavalta.

En paneudu täydellä pieteetillä jalkapallokannattamisen problematiikkaan ja kannattajan sielunmaisemaan. Siitä on tarinoinut Nick Hornby erinomaisessa romaanissaan Hornankattila (Fever Pitch) aikanaan niin paljon taitavammin. Sen sijaan kiinnitän huomiota pariin pikku detaljiin, jotka ovat hiertäneet känsäistä kantapäätäni.

TPS:n kotipelien seuraaminen on tällä(kin) kaudella tuntunut typerältä. Tepsin sloganin mukaisesti oma sydän on ollut mukana pelissä, mutta surkeiden otteiden myötä seura on alkanut tuntua hiertävältä kiveltä kengässä.

Kehittelimme ystäväni kanssa taas erään kaamean esityksen jälkeen oikeudenmukaisempaa kausikorttihinnoittelua. Perusmaksu kausikortille voisi olla vaikka 70 euroa. Sen jälkeen kausikortin hinta nousisi joukkueen saalistamien pisteiden myötä. Esimerkiksi 10 euroa voitosta, ja 5 euroa tasapelistä. Näin kausikortin maksimihinnaksi voisi tulla 200 euroa, mikäli TPS voittaisi kaikki 13 kotiotteluaan.

Laskutus voitaisiin hoitaa vaikka suoraveloituksella kausikortin perusmaksun yhteydessä ilmoitetun tilin kautta. Laskutusfrekvenssin voisi päättää seura, minkä talouspuoli vain katsoisi parhaaksi ja kustannustehokkaimmaksi tavaksi.

Toinen aihe joka närästää aina, vuodesta toiseen, samalla varmuudella mitä makkaraperunat ja olut seuraavana aamuna, on pelaajien peluutus.

”Rajamäki hei! Mulla on kausikortti katsomoon! Onko Milsomilla kausikortti kentälle?”

Antiikin kreikkalaisilla oli käytössä ihmissyntipukkeja, jotka joutuivat ottamaan "vastuun" yhteisön puolesta. Syntipukki-ilmiössä on kyse siitä, että yhteisö pyrkii pääsemään eroon pahasta projisoimalla sen ulos johonkin kohteeseen, kirjoitti Erkki Karvonen Aamulehdessä lähes kahdeksan vuotta sitten.

Tällä hetkellä FC Fulhamista lainalla oleva nuori mies Robert Milsom on minun mielessäni Tepsin syntipukki numero yksi. Olisi itse asiassa erittäin mielenkiintoista nähdä minkälainen sopimus Tepsin ja Fulhamin välille on sorvattu. Missä määrin se takaa Lontoosta Turkuun lentäneelle peliaikaa, peliesityksistä riippumatta?

Jos FC Fulhamin reserveistä Suomen ”puistofutisliigaan” rahdatulle pelaajalle on annettava avauspaikka, mikäli hän ei ole loukkaantunut, niin joku Tepsin pelaajista voisi treeneissä teloa Milsomia sen verran, että avauspaikkaan ei ole perusteita. Ihan vain yhteisen hyvän ja joukkueen edun nimissä. Antiikin Kreikan syntipukki-kulttuurin hengessä.

Nyt nuori Robert on käytännössä Tepsille pelkkä rasite. Typeriä kortteja ottava pelaaja, jolle ei löydy sopivaa pelipaikkaa. Pelaaja, joka pallollisena korkeintaan pysäyttää pelin etenemisen, ja on pallottomana perin hyödytön.

Luulen ymmärtäväni nyt paremmin mitä toinen ystäväni tarkoitti lätkän puolella termillä ”paukkustella”. Puolustaja, joka sai aikaan omaan nimeensä perustuvan verbin. Kyseinen pakki kun oli aikanaan ystävälleni kivenä kengässä, kuten Milsom minulle.

Linkit:
Nick Hornby (Wikipedia)
Syntipukin ja sankarin rooleja tarjolla julkisessa draamassa (Erkki Karvonen)