Urheilu ja vapaa-aikaKauden mieleenpainuvin kotiottelu lienee nähty. TPS–KuPS tarjosi sen toisen pääsarjan mainostamaa draamaa ja rytinää. Ja yleisölle iloisen mielen, kuten oivan näytelmän pitääkin.

Ottelun ensimmäinen puoliaika oli mitäänsanomatonta jalkapalloa, ja puoliajalla moni varmasti kaipaili teatterin väliajalta tuttua napanderia. Draaman kirjoittaja säästi paukut toiselle puoliajalle ja osin epilogiin, jossa pääosiin nousivat KuPSin miehet vaihtopenkillä, kentällä ja käytävillä.

Dramaattisen illan ensimmäinen näytös esitettiin pukukoppikäytävällä, jossa kuopiolaisten kohuttu ja kehuttu Dickson Nwakaeme esitti punaisen kortin arvoisen monologin. Todennäköisesti tekstissä vilahti myös se vaginan rahvaanomaisempi termi.

KuPS aloitti siis toisen puoliajan yhden miehen alivoimalla, mutta kunnianhimoiset kuopiolaiset hakivat lisää haastetta. Seuraavaksi suurta roolia hamusi itselleen Turun Interissäkin aikanaan pelannut Miikka Ilo. Mies heitti niskalenkillä parikymmentä kiloa kevyemmän Riku Riskin maahan, ja jälkitilanteessa hieman tuuppaa polvellaan maassa makaavaa RR10:ntä.

Riski ei ota riskiä, vaan voimistaa Ilon efektiä teatraalisesti, kuten kunnon draamassa ikään. Yleisö kiihtyy, kun sankari makaa maassa. Konna on selvillä, ja tilanteessa hyvin sijoittunut tuomari Ville Järvenpää tekee kovan ratkaisun. Suora punainen Ilolle, ja yleisö iloitsee. Paha saa palkkansa, kuten menestystarinoissa kuuluukin!

Nopeasti tämän jälkeen nuorempi, mutta suurempi Roope Riski iskee illan ensimmäisen osumansa. Näytelmän voisi kuvitella olevan ohi, mutta kotijoukkue antaa armollisesti kuopiolaisille mahdollisuuden päästä peliin mukaan tarjoamalla heille rangaistuspotkun.

Jännitys tiivistyy. Yleisössä kädet hikoavat, ja kuopiolaiset hyräilevät jo mielessään The Policen klassikkoa De Do Do Do, De Da Da Da, kun Dudu asettuu ampumaan pilkkua. Mutta illan käsikirjoitus ei petä. Tepsin sankarimaalivahti Jukka Lehtovaara nousee parrasvaloihin, ja esittää huikean sanattoman suorituksen torjumalla laukauksen!

Tepsin pelaajat nappaavat pallon torjunnan jälkeen, ja käyvät nopeaan vastaiskuun. Neljä pelaajaa, neljä syöttöä ja kaksikymmentä sekuntia myöhemmin pallo on maalissa kentän toisessa päädyssä! Maalintekijänä jälleen nuorempi Riski.

Samaan aikaan yleisön keskuudessa edessämme esitetään sivuosanäytelmää, joka on päättyä lentopallomailan heiluttamiseen. Umpihumalainen ”kolmen mestaruuden” mies on mitä ilmeisimmin saanut verbaalisen ilmaisun koulutusta kuopiolaisilta, sillä edessä ja takana istuvat hermostuvat miehen kirosanojentäyteiseen möykkäämiseen. Lopulta nuori ponnaripäinen järjestyshenkilö saa houkuteltua ”tällä kentällä jo ennen teidän syntymää pelanneen” urheilusankarin pois katsomosta ennen kuin häntä kohtaa näytelmän traagisin kohtalo.

Näytelmän luulisi olevan ohi, mutta mitä vielä. Jonatan ”Tintti” Johansson iskee Tepsille vielä kolmannen osuman, ja samanaikaisesti katsomossa mökeltänyt urheilusankari käy ilmeisesti konsultoimassa KuPSin valmentajaa Esa Pekosta, joka varaa itselleen epilogin näyttävimmän roolin.

Pekonen käy pelin jälkeen kuumana kuin hellankoukku, ja möykkää televisiossa tavalla, jota aikuinen mies toivottavasti ymmärtää hävetä yön yli nukuttuaan.

Se mikä jää tällaista erinomaisen teatterin ystävää harmittamaan, on kahden maalin miehen Roope Riskin kohtalo. Nuori herra oli mitä ilmeisimmin päässyt Pekosen kanssa käydyssä dialogissa hyvään alkuun, kuten Karhuherra osuvasti meitä valaisee.

Se kuuluisa viimeinen sana Roopelta taisi silti jäädä sanomatta. Niin kentällä jaloilla puhutun hattutempun kuin pukukoppikäytävän iloisen verbaali-ilotulituksen osalta. Kuiskaaja kun sulkee Roopen suun kylmästi laittamalla käden suun eteen.

Linkit:
Vuoden paras show (Karhuherran murinat)