Urheilu ja vapaa-aikaOtsikko liioittelee hieman, sillä nykyisen lapsikäsityksen mukaan kuusivuotiaat eivät ole ”pikkuihmisiä”, vaan lapsia.

Jälkikasvun joukkue on aloittanut syksyn myötä Nappulaliigan pelit muiden kaupunginosien joukkueita vastaan. Kyyti on ollut kylmää, ja tukkaan on tullut kuin Aleksis Kiven seitsemällä veljeksellä toukolaisia vastaan. Onneksi lapset eivät ole pelien jälkeen olleet yhtä pahasti mustelmilla mitä Jukolan veljekset. Vaatteiden pesu ja suihkussa käynti ovat korjanneet ulkoiset vammat.

Alle kouluikäisiä kun ovat, niin ottelujen maalimääriä ei virallisesti lasketa. Lapset tosin laskevat byyrejä harvinaisen tarkkaan. Ja ne jotka eivät osaa laskea, niin muut kyllä kertovat "voitettiinko vai hävittiinkö me". Oma epelini on ollut tuskaisen tietoinen kärsityistä tappioista. Kentän laidalla touhua katsoneen isän tuskasta puhumattakaan. Etenkin mikäli kentän laidalla ei ole ollut myynnissä isän tuskaa helpottavaa kolaa.

Torstai oli taas toivoa täynnä kun epelin jengillä oli pari peliä. Ensimmäisessä vastaan asettui kesän turnauksesta tuttu peikko, Runosmäen joukkue.

Kyseessä on yhden pojan yhtye. Muita pidempi, vahvempi, nopeampi ja taitavampi pellavapää tekee kentällä tasan mitä tahtoo. Muut tekevät mitä osaavat.

Nappulapeleissä tilanteen ollessa 5-0 toiselle joukkueelle, saa tappiolla oleva porukka kentälle yhden ylimääräisen pelaajan. Sillä ei ollut eilen mitään vaikutusta. Kyseinen kuusivuotias(?) teki taas lähes kymmenen maalia. Kentällä ollessaan lähes jokaisesta hyökkäyksestä.

Minun kävi hieman sääliksi tietysti oman poikani jengiä, mutta myös ylivoimaisen pojan joukkuekavereita. Viisi-kuusivuotiaiden pelikirja kun ei tunne sellaista termiä kuin koko joukkueen osallistava lyhytsyöttöpeli. Ja vaikka tuntisikin, niin sen ymmärtämisen kansa olisi vähän niin ja näin. Vaikka satunnaiset syötöt lyhyitä ovatkin.

Suomalaisesta jalkapallosta huolta kantavana toivon, että lahjakas pikkupoika innostuu tosissaan lajista ja jaksaa harjoitella. Kovin ylivoimaisilla lapsitähdillä kun on liian usein tapana väsyä tai vaipua osaksi massaa viimeistään silloin kun pelkkien lahjojen lisäksi pitäisi alkaa treenata oikein tosissaan, ja kanssapelaajat ottavat fyysisen etumatkan kiinni.

Sormet ristiin. Maalintekijöitä kun ei tässä maassa ole koskaan kasvanut liiaksi asti.