Urheilu ja vapaa-aikaCoca Cola on pitkään mainostanut olevansa ”The Real Thing”. Aidon sokerisen asian sijasta olen viime vuodet lipittänyt keinotekoisesti makeutettua Zeroa. Nykyisin myös pahimman kilpailijan Maxia.

Turussa pohditaan paraikaa aidon ja keinotekoisen välistä eroa. Tulisiko Interin ja TPS:n kotistadionina toimivalla Veritaksella olla aito luonnonnurmi, vai tulisiko se vaihtaa kestävämpään uuden sukupolven keinonurmeen?

Kuten kolajäteillä ikään, näkemykset ja mielipiteet vaihtelevat myös seurojen kesken. Maakuntalehden mukaan Interin Stefan Håkans on puritaanisen aidon asian eli luonnonnurmen kannalla. TPS:n nuoremman polven toimitusjohtajalle Marco Casagrandelle maistuu myös keinotekoisempi nurmi, vaikka mies tuskin sylkee kelvollisen luonnonnurmen suuntaan.

Itse olen iloinnut keinonurmien yleistymisestä. Ne ovat mahdollistaneet oman höntsäfutiksen tasaisella, pölyämättömällä alustalla, joka on säästänyt sekä muljahtelevia nilkkoja, että vinkuvia keuhkoja. 

Jos itsellä olisi elopainoa parikymmentä kiloa enemmän, saattaisin minäkin mesota aidon nurmen puolesta. Toistaiseksi minun ja ”Stefun” ruumiinrakenteet eroavat toisistaan. Tosin kumpikaan meistä ei varsinaisesti pelaa Veritaksella, joten todennäköisesti Inter-herran mielipide ei perustu omiin lonksuviin nilkkoihin vaan ihan muihin muuttujiin.

Jos tekonurmet ovat tuoneet iloa omaan höntsäfutikseen (kun aidoille veroille ei ole päästy), niin Suomen Cupin finaalia Sonera-stadionilla katsoessani nosti minussa elävä epäilevä Tuomas päätään. Pallo pomppi ja liikkui tyystin eri tavalla mitä luonnonnurmella. Luonnottomasti. Tasaisesti ja samalla tavalla toki joka puolella kenttää.

Keinonurmi ei tietenkään kulu samalla tavalla mitä ehta nurmi, joten lisääntyvät pelimäärät eivät olisi ongelma. Kenttä olisi myös tasaisen hyvässä kunnossa aina kauden avauspotkusta syksyn viimeiseen kohmeiseen kaatumiseen saakka. Lisäksi Veritaksella voisi järjestää myös muita tilaisuuksia. Jos vaikka Pearl Jam tulisi heittämään ”stadionkeikan”?

Toisaalta, jalkapallo on nurmipeli. Sitä kuuluu pelata aidolla nurmella, on se sitten miten kuoppainen tai rupinen tahansa. Joskus kenttä on huonompi, joskus parempi. Varmaa on, että se on molemmille kentällä pelaaville joukkueille samanlainen. Lisäksi se on jaloille armeliaampi. Siis kunnossa ollessaan.

Mutta milloin edessä on sama tilanne kuin kolajuomilla? Aito ja alkuperäinen ei maistu yhtä hyvältä mitä uusi ja keinotekoinen? ”Real taste, zero sugar?”

Kenties nurmikiistaan pätee sen kilpailevan kolajätin slogan? ”If it matters, Max it!”