Urheilu ja vapaa-aika”Saat miehen kyyneliin…”

Tiistai-iltana on aika kaivaa tunteet esiin jykevän machokuoren alta. Ei, kyseessä ei ole hääpäiväni tai edes paremman puoliskon syntymäpäivä, vaan Huuhkajien karsintaottelu Unkaria vastaan.

Suomen saldo pustan poikia vastaan on murheellista luettavaa. Vuosikymmenten saatossa olemme tainneet voittaa sukulaiskieltä mongertavat kahteen otteeseen. Yhteen on sentään otettu pitkälti toistakymmentä kertaa.

FIFA ja UEFA pitävät omia ranking-listojaan maiden suhteen. Ennakkoon Suomen murskavoittoa odottaville tiedoksi, että Unkari on jo Suomen edellä. Ja joukkue vilisee nuoria lupauksia, jotka pelaavat säännöllisesti huippusarjoissa. Lienevät siis edellä ihan aikuisten oikeasti, eivät vain tilastoissa.

Unkari herättää suomalaisissa jalkapallon ystävissä tunteita ja tuoksuja. Nuoremman polven traumaattisimmat maajoukkuemuistot ovat vuoden 1997 kohtaamisesta sateisella Olympiastadionilla. Ottelun viime hetkillä Unkari saa kulmapotkun, jonka suomalaiset puppeloivat omaan maaliin häkellyttävällä varmuudella. Muistaakseni viisi viimeisenä palloon koskevaa pelaajaa on Suomen paitaa päällään kantavia.

Kyseinen maali siivitti tuolloin Unkarin eteenpäin ratkaisevaan ottelupariin Jugoslaviaa vastaan. Unkari sai toki rajusti kärsäänsä Balkanin karjuilta, mutta aina voi pettää itseään ajatuksella siitä, että Suomi olisi saattanut kyseisen palloilun mahtimaan voittaa. Arvokisa-apina olisi jo karistettu harteilta toistakymmentä vuotta sitten?

Unkarin viime hetken maali kirvoitti tuhansien ja taas tuhansien suomalaismiesten poskipäille kimmeltävän kyyneleen jos toisenkin. Olympiastadionilla kasvot pelasti rankkasade, mutta olohuoneessa ei (onneksi) ole samaa ”mahdollisuutta”.

Eräs ystäväni on jälkikäteen tunnustanut saaneensa tilanteen jälkeen rehdin itkupotkuraivarin. Mies ei ole täysin toipunut vieläkään, sillä kriisiterapiaa ei ollut tuolloin samalla tavalla tarjolla mitä nykyään.

Nyt on siis korkea aika harjoitella pokerinaamaa ja itkun nieleskelyä mikäli historia toistaa itseään. Tai sitten vollotan avoimesti herkän, tunteet näyttävän miehen lailla. Täytyy toivoa, että järkytys ei ole sitä luokkaa, että tunteiden lisäksi tuoksu ei aikaansaa kirveltäviä kyyneleitä silmiin.

"Täytyy sanoa, että olisi se kauheaa, jos Unkari tekisi tästä tasoitusmaalin... Aijai, jai, jai, hirveältä näyttää, ja voi luoja, voi luoja paratkoon..." - Antero Mertaranta