”Kylläpä teillä kaikuu kovasti.”
Äitimuori kävi kylässä, ja totesi kohteliaasti meillä kaikuvan. Itse olin valmis sanomaan saman asian toisin sanoin. ”Onpa täällä helvetillinen mökä!”
Lapsiperheessä volyymitaso on usein lähes sietämättömällä tasolla. Osa ystävistä on huomannut sen ihmetellessään puhelimessa mitä sikoja siellä taustalla teurastetaan. Lapsethan ne siellä vain leikkivät.
Siinä isänrakkautta punnitaan kun isompi epeli kiekuu kurkku suorana ”RÄÄÄHHH!” yrittäessään pelotella pikkuveljeään. Ilmeisesti bioniclet tai muut otukset kommunikoivat kyseisellä tavalla? Pienempi kieku tietysti säikähtää, ja pillahtaa äänekkääseen itkuun. Sen jälkeen jompikumpi vanhemmista toruu isoveljeä, joka puolestaan pillahtaa itkuun. Ja taas kaikuu.
Lapsiperheelle tulee jossain vaiheessa usein eteen tilanpuute. Sitä seuraa kallis asuntokuume, jonka rinnalla autokuume on vaatimaton pöpö. Yhtäkkiä huomaakin asuvansa uudessa kodissa.
Suuremman asunnon ostamisen ongelmia on kalustaminen. Paremman puoliskon mielestä se ei ole kovin kummoinen ongelma, korkeintaan positiivinen. Saapahan ostaa uusia kalusteita, ihanaa. Itseä mietityttää mahdoton rahanmeno, vaimoa lähinnä minun olkapäävammaisuuteni vaikutukset remonttireiskana toimimiseen. Huolensa kullakin?
Olen aikaisemmin ollut sitä mieltä, että verhoja ei tarvita, mikäli ikkunoissa on sälekaihtimet. Olen valmis kääntämään kelkkaani. Ikkunoiden välissä olevat sälekaihtimet kun eivät juuri vähennä kaikumista. Roikkuvat verhot sentään vähäsen.
En ole koskaan ollut kova poika sisustamaan, mutta olen nähnyt millä rockyhtyeet estävät harjoituskämppien kaikumisen. Lattialla on mattoja, ja seinilläkin riippuu kaikenlaista äänenkulkuun vaikuttavaa.
Oma ratkaisuni olohuoneen kaikumisen estämiseen oli ehdottaa asentaa kananmunakennoa kattoon. Jos ne maalaisi valkoiseksi, saisi olohuoneeseen mukavalla ja edullisella tavalla futuristista henkeä?
Ehdotuksessa saattoi olla pilkettä silmäkulmassa, mutta saanen jättäytyä sisustamisesta myös jatkossa. Ei minua ole viime aikoina pyydetty keittämään kahviakaan. Syy on jotakuinkin sama.
Verhokauppaan saatan silti joutua äänettömäksi makutuomariksi. Voi olla, että vaimo hakee sisustuselementtejä, minä kaikua vähentäviä verhoja.
Kaksi pikkukiekua kun kaikuvat kämpässä joka tapauksessa.
maanantai, 8. marraskuu 2010
Kommentit