Asuuko meissä jokaisessa pieni hevari? Onko hevarius synnynnäistä, vai voiko kasvatus tehdä sinusta hevarin?

Nämä kysymykset ovat pyörineet päässäni viimeiset pari päivää. Vähän kuin homoseksuaalisuus kirkolliskokouksen papeilla.

Frank Turner laulaa olisiko kukaan meistä voinut arvata, että loppujen lopuksi meidät kaikki pelastaa jokin niin yksinkertainen asia kuin rock ´n´ roll. Meidän taloudessamme Skodan kyydissä kulkeminen taitaa siinä tapauksessa pelastaa koko kuoron.

Viimeisen vuoden Radio Octavian soittolista on ollut yksipuolinen. Jotta takapenkki, ja erityisesti bändin nuorin jäsen, on saatu pidettyä hiljaa ja tyytyväisenä, on äänimaailmaa hallinnut Fröbelin palikoiden reipas rock. Nyt listaykkönen on vaihtunut. Isoveli valvoo, että autoradiossa soitetaan Hevisaurusta. Yhtäkkiä minun on ikävä jopa Fröbelin palikoiden rallatuksia.

 On aika vaikeaa kuvitella, että missään muussa maassa lapsille myytäisiin hevimusiikkia. Tiedättehän, sitä saatanallista mökää, josta ei voi olla varma lauletaanko siinä sittenkin jotain paholaisen joukkoihin liittymisestä jos levyä pyörittää väärinpäin…

Suomessa joka tapauksessa lavalle kipuaa joukko ammattimuusikoita dinosauruksiksi pukeutuneina, ja veivaa intoa puhkuville lapsille ehtaa kikkeliheviä mahtipontisine tilutuksineen kaikkineen. Sanoitukset ovat tavallisesta hevistä hieman poikkeavia, mutta yhtä lailla lapsellisia.


Hevisaurus: Saurusarmeija

Olen itse perinteisemmän rockin ystävä. Grunge on nuoruuden rakastettu, joka on kulkenut mukana kaikki nämä vuodet. Viime aikoina on kolahtanut myös soul, jopa jonkin sortin indiehipelöinti. Heavy ei ole koskaan ollut minun juttuni. Ehkä housuni eivät ole koskaan olleet haarovälistä riittävän kireät?

Niinpä minusta nyt tuntuu siltä, että murrosikään mielestäni kuuluva kapina ja vanhempien ärsyttäminen ovat aikataulusta edellä. Takapenkin hevari kun vasta täyttää kuusi vuotta!

Ehkä minun pitää ryhtyä kaksoisagentiksi? Diggailen Hevisaurusta, ja ensi töikseni opetan miten moshataan ilman riskiä niskan retkauttavasta whiplash-vammasta. Samalla ujutan vaivihkaa jälkikasvun kuunneltavaksi myös klassikoita.

Pitäisikö liikkeelle lähteä ikiaikaisesta munarokista Led Zeppelinin tyyliin, vai pitäisikö suoraan siirtyä parinkymmenen vuoden takaiseen angstiin a´la Nirvana?


Come as you are. As a metalhead?

Linkit:
Hevisaurus