Urheilu ja vapaa-aikaTyön orja”Työn orjat sorron yöstä nouskaa…”

Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Mikko Pukkinen voisi tällä hetkellä olla Italiassa suosittu mies. Siis mikäli hän puhuisi samoja asioita siellä mitä täällä. En nyt viittaa pitsa Fantasian tilaamiseen ravintelissa, vaan EK:sta esitettyihin ajatuksiin lakko-oikeuden rajoittamisesta.

Italian jalkapallossa kuohuu. Serie A:ssa pelaavat jalkapalloilijat uhkailivat menevänsä lakkoon 11.–12. joulukuuta sopimuserimielisyyksien takia. Talouskriisin keskellä päivittäistä arkea elävien italialaisten ymmärtäväisyyden on ylitetty. Sympatiaa ei tunnu heruvan upporikkaille futareille.

Taustalla Italiassa on kiista siitä, onko seuroilla ja valmentajilla oikeus passittaa pelaaja yhdessä harjoittelevan runkomiehistön ulkopuolelle vai ei. Pelaajayhdistyksen mukaan ei. Lisäksi pelaajayhdistys vastustaa verisesti seurojen oikeutta myydä pelaaja vastoin tämän tahtoa.

Omassa elämässäni tämä tarkoittaisi sitä, että jos pärstäni tai tekemäni työ ei napostele esimiestäni, voisi hän siirtää minut tekemään muita hommia tai olla kutsumatta kokouksiin. Tätä toki työelämässä tapahtuu, vaikka itse olenkin siltä toistaiseksi välttynyt. Tietääkseni.

Toinen ongelma onkin visaisempi. Määräaikaisesta työsuhteesta ei voi konttorirottaakaan noin vain irtisanoa. Sellaisesta en ole edes kuullut, että virkamiestä olisi yritetty kaupata toiseen kuntaan tai ministeriöiden kesken. Vaikka mistä sitä tietää minkälaisia siirtosummia sitä kyvykkäistä virkamiehistä maksetaan? Ehkä en ole vain kuullut siirtoikkunoiden ajoista ja/tai oma siirtosummani ei ole kovin korkea? ”No, Pakarisesta voisi maksaa pari pakettia kahvia…”

Tilanne on siis hieman sama mitä lentäjien tai paperimiesten lakkoilussa. Teetä saati sympatiaa ei heru hyväosaisille. Futareiden tulot voi lisäksi kertoa noin sadalla verrattuna edellä mainittuihin saunavapaista nauttiviin.

Tiedon ylimmän lähteen eli Wikipedian mukaan italialaiseksi lakoksi kutsutaan hidastuslakkoa, jossa työntekijät ovat työpaikalla ja tekevät töitä, mutta verkkaiseen tahtiin, tai jokaista säännöstä pilkuntarkasti noudattaen, tai tekevät sen ja vain sen mitä nimenomaan käsketään.

En tiedä mitä EK:ssa virallisesti mietitään asiasta. Joku ilkikurinen voisi sanoa, että eikös julkisella sektorilla työnteko ole yhtä italialaista lakkoa. Paremmin tietävät eivät luonnollisesti väitä moista. EK:n toimarillakin on pitkä ura takana nimenomaan julkisella sektorilla.

Italialaisten futaajien lakko ei lopulta toteutunut. Mutta pelaavatko ja harjoittelevatko he jatkossa kuten italialaisessa lakossa, siitä voi olla montaa mieltä.