TPSTyön orjaTPS julkisti eilen uuden sopimuksensa päävalmentaja Marko ”Rapa” Rajamäen kanssa. Uusi kontrahti on kolmivuotinen, ja tuo toivottua jatkuvuutta seuran valmennukseen. Littipeukku Tepsin toimistolle näkemyksellisyydestä.

Skeptikko minussa mutisee, että tiukka taloustilanne teki varmasti päätöksestä entistä helpomman. Tämä lienee yksi niistä ”muunnelluista totuuksista”, joita ystäväni oli kuulevinaan tiedotustilaisuudessa?

Faktahan on, että viime vuosina Tepsin verkkareissa ja pikkutakissa ovat vuorollaan möykänneet Mixu Paatelainen, Martti Kuusela ja Pasi Rautiainen. Nimekkäitä, kalliita ja mediaseksikkäitä miehiä jokainen. Uskallan väittää, että uudesta sopimuksesta huolimatta Rapa valmentaa varmasti huomattavasti halvemmalla. Eikä tuloksiakaan tarvitse viime kauden menestyksen perusteella hävetä.

Valmentaminen ja johtaminen rinnastetaan tänä päivänä usein toisiinsa. Pitää kyetä saamaan omista asiantuntijoista irti mahdollisimman hyvä tulos. Tarjota hyvällä johtamisella edellytykset koko joukkueen onnistumiselle.

Työkaverini totesi ikäjohtamisen olevan yksi työelämän johtamisen suurista haasteista. Muutoksesta on tullut pysyvää, mutta sen avaaminen, perustelu ja työhön motivoiminen eri-ikäisille työntekijöille sopivalla tavalla on vaikeaa. Yhtäältä pitäisi saada väki jaksamaan töissä entistä pidempään, ja toisaalta ajettua nuoria sisään työelämään. Ja jokaista pitäisi osata johtaa siten, että tulos on parasta A-luokkaa.

Rajamäellä on osin sama tilanne. Joukkueessa on kokeneempia jyriä, joita tulee johtaa ja valmentaa eri tavalla mitä nuoria aikuisuuden kynnyksellä hapuilevia pelaajanalkuja. Kaiken nähneen konkarin juoksuttaminen ja harjoituttaminen ”kovempaa kuin ikinä ennen” ei liene mielekästä siinä mitä ammattimaista asennetta vasta opettelevalle nuorelle. Vapauden, luottamisen ja vastuullisuuden herkän tasapainon löytäminen on tuttua myös tavallisemmassa työelämässä.

Haasteellisissa muutostilanteissa törmätään helposti ns. messiasodotuksiin. Odotetaan uutta johtajaa tai valmentajaa, joka tulee, näkee ja voittaa. Yhtäkkiä samat pelaajat tai työntekijät alkavat pelata yhteen uudella ja entistä tehokkaammalla tavalla?

Valitettavasti on vain yksi Aurinkokuningas, eikä hän tee töitä jalkapallon puolella. Messiaaksi itseään tituleeranneet ovat puolestaan poikkeuksetta kokeneet keljun kohtalon viime vuosisatoina. Rajamäki tuskin väittää olevansa minkään sortin vapahtaja, vaan vannoo pikemminkin kovan työn nimeen. Tiukassa otteluruuhkassa hän korkeintaan saattaa antaa armoa ja vapahtaa harjoitusrumbasta.

Oli kaikin puolin järkevää myöntää Rapalle ansaittu jatkosopimus. Mies tuntee seuran nuoret lupaukset, joiden suuntaan katse kääntyy väkisinkin. Viime kauden edustusjoukkue kun tuntuu hajoavan käsiin.

Toivoa sopii, että paniikkinappula on kätketty toimistolla niin syvälle, ettei sitä sohita vaikka vuosi 2011 ei sujuisikaan yhtä maukkaissa merkeissä mitä viime kausi. Viimeinen lausahdus, jonka yksikään johtaja tai valmentaja haluaa johtokunnan suusta kuulla, on ”meillä on häneen täysi luottamus”.

Silloin on aika katsella uutta messiasta etsivää seuraa.

Linkit:
Marko Rajamäki ja TPS 3-vuotiseen jatkosopimukseen