FutisSir Stanley ja Sir Ryan?

Olen ihastellut Walesin velhon taikatemppuja jo kaksikymmentä vuotta. 37-vuotias Ryan Giggs viilettää aina vain Manchester Unitedin vasempana laitalinkkinä. Suurseuraan on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tullut monenlaista viipottajaa, mutta yksi on ja pysyy. Numero 11.

Seuran olisi syytä jäädyttää kyseinen numero kun Giggs lopettaa uransa. Onneksi saimme viikolla lukea, että mies on valmis jatkamaan punaisissa paholaisissa.

Toisaalta, onko varttuneempien pelimiesten menestymisen ihmettely edes aiheellista? Kuten tuoreimmassa Veikkaajassa todettiin Nicklas Lidströmin kohdalla, äly ei mene pois muodista.

Aika monen kohdalla koohotus myös vähentyy vuosien myötä. Ja niiden kohdalla, joilla koohotus ei korvaudu pelinlukutaidolla, ei yleensä puhuta pitkästä urasta.

Nilkkani ilmoittelevat vuosirenkaiden lisääntymisestä erilaisten kolotusten muodossa, mutta omalla kohdalla pallon perässä juokseminen on harrastus. Huippu-urheilijoiden kohdalla oma kroppa on työkalu, jonka huolto ja kunnossapito on päätoiminen työ. Lisäksi pallopelin pelaamisesta maksetaan kelpo korvaus, mikä osaltaan motivoi urheilu-uran pidentämiseen.

Silloin kun isoisä lampun ja Leicester Jallu Rantasen osti, oli maailma erilainen. Pelaajien palkat eivät eronneet nykylailla tavallisen duunarin palkasta, ja suhtautuminen jalkapalloon oli lähempänä harrastajan maailmankatsomusta. Ammattimaista asennetta löytyi kentällä kun kuravellin keskellä kurmootettiin naapurikaupungin kavereita, mutta miten oli kentän ulkopuolella?

Tarinat kertovat, miten aamiainen oli se perinteinen englantilainen verisuonitautisatsi eli papuja, makkaraa, verimakkaraa, pekonia ja munia. Saattoi mukana olla myös joku epäilyttävä tomaatinkaltainen vihannes. Lounaaksi saatettiin puolestaan nauttia kunnon piirakka-ateria tai fish&chipsit olutpintin kera.

Sittemmin ateriat ovat muuttuneet mannereurooppalaisten ravintoterapeuttien suunnittelemiin kokonaisuuksiin ja ruokavalioihin. Puhumattakaan lihashuoltoon käytössä olevista välineistä ja tietämyksestä.

Jos ennen pukukoppiin tuotiin hyisenä pelipäivänä pullo viskiä, josta sai nykäistä ryypyn lämmikkeeksi, on tänä päivänä rintamukseen läästitty Vicksiä tai vastaavaa, ja kaulan ympärillä keikkuu kaulaliinankaltainen liina. Reidetkin ovat teipattu kirkuvanvärisillä kevytteippauksilla, joista ei tiedä ovatko ne tuomassa harmoniaa näyttäviin tossuihin vai oikeasti tukemassa lihaksia.

Pelin ympärillä pyörii niin paljon rahaa, että jokainen on valmis nappaamaan kakusta osansa omaa tietotaitoaan tarjoten. Onko siis ihme, että gladiaattorit ovat saaneet itselleen lisää pelivuosia, ja he paranevat kuin viini vanhetessaan?

Varsinainen kysymys kuuluukin: miten pitkään Sir Stanley Matthews olisi pelannut tämän päivän tietotaidolla? 70-vuotiaaksi? Vai olisiko hänet telottu pelikyvyttömäksi alle kolmekymppisenä?

Toinen kysymys kuuluu: milloin peruskoulutaustalla palloa potkivasta Giggsistä tulee aateloitu Sir Ryan?

Linkit:
Giggs: I´ll play on (manutd.com)
Sir Stanley Matthews (Wikipedia)