FutisEn ole koskaan pitänyt fanaattisista fundamentalisteista. Olen enemmän jalkapallon tapakristitty.

Lauantai-iltapäivä Hampurissa. Laulu raikaa täpötäydessä S-bahnissa. Vain saksalainen loppuun asti hiottu logistiikka pelastaa päivän. Tungoksesta huolimatta kaikki toimii, ja väki on hyvällä tuulella.

HSV:n kotiareenalle ahtautuu 57 000 jalkapallonystävää. Olen ystävieni kanssa täpötäyden katsomon kuumimmassa osassa. Vieraskannattajien seisomakarsinassa.

BVB 09 faniBorussia Dortmundin kannattajien huuto huumaa. Ilma on sakeanaan körssin käryä, ja välillä joku horjahtaa takana loiskauttaen oluttuopistaan päälleni. Ylläni oleva Tepsin retropaita tuoksahtaa, mutta jätän mulkaisut mulkaisematta. Itsesuojeluvaisto voittaa ärtymyksen.

Joku kysyy olemmeko espanjalaisia. Vastaan puutteellisella saksallani ”Nein, wir kommen aus Finnland”. Kysyjän kavereilla on hauskaa.

Onneksi Suomi ei herätä vahvoja tunteita, vaan lähinnä hyväntahtoista naureskelua ja kummeksuntaa. Ei huvittaisi joutua selvittelemään maailmanpolitiikan voimasuhteita 190-senttisten ja 130-kiloisten horstien kanssa.

Kotijoukkue saa rangaistuspotkun. HSV:n nimekäs maalitykki, vanha holkkipolvi Ruud van Nistelrooy sijoittaa pallon varmasti alanurkkaan. ”Scheisse!” kajahtaa kollektiivisesti ympärilläni.

Ottelu vetelee viimeisiään, kun BVB 09 vihdoin tasoittaa. ”Jaaaa!!! Borussiaaaa!!!” Sarjakärjen kannattajat ympärillämme sekoavat täysin. Bundesligan mestaruus on käden ulottuvilla.



Mutta miten tähän reagoi sarjakakkosena keikkuva Bayer Leverkusen? Lähdimme ottamaan siitä selvää.

Suuntasimme seuraavana päivänä komean vuokra-automme nokan kohti Ruhrin eteläosaa. Allamme murisi kolmelitrainen farmari Audi A6 quattro. Musta edustusauto nieli autobahnia kevyellä otteella, eikä 400 kilometrin matka suuntaansa tuntunut häijyltä.

Leverkusen sijaitsee Kölnin kupeessa, eikä siis ole osa varsinaista ”Ruhrin pyttyä”, kuten Dortmund. Kyseessä on varakkaan lääkeyhtiö Bayerin seura. Yhtiö mainostaa näkyvästi stadionilla. ”Science for a better life”. Olo oli heti kotoisa.

Leverkusen vs. St.Pauli

Bayer Leverkusen on hieman hajuton ja mauton verrattuna vastustajaksi saapuneeseen valkopaitaiseen hampurilaiseen kulttiseuraan St. Pauliin. Toisaalta, mikä seura ei olisi? Olen salaa tyytyväinen, että paikkamme eivät tällä kertaa ole vieraskannattajien seisomakatsomossa. Siellä meno saattaisi äityä vielä eilistäkin hurjemmaksi.

Bay Arena on viimeistä paikkaa myöten täynnä. Katsomo on selvästi eilistä pienempi, jalkapallojuhlaa on todistamassa 30 200 katsojaa. Tunnelma on siis lähempänä Tepsin tai Suomen Huuhkajien pelejä. Isät ja äidit lapsineen ovat saapuneet stadionille. Aikaisemmin sunnuntaipäivänä on ehkä käyty kaupassa ja rauhallisella iltapäiväkävelyllä?

Nautin ennen ottelua ja sen jälkeen erinomaisen turkkilaisen dönerin. Pössis on hyvä. Hyvä ruoka, parempi mieli. Siihen päälle tuopillinen kölshiä, niin olen valmis päätapahtumaan.



Stadion on rakennettu oivallisella tavalla. Katsojien möykkä moninkertaistuu kaikuen korvissa komeasti. Meillä on hyvät istumapaikat. Kenttä näkyy aivan eri tavalla mitä eilisessä seisomakatsomossa. Tunnelma on toki laimeampi, mutta itselle paremmin sopiva. Kukaan ei töni, tuupi tai mökellä, vaikka olutta tarjoillaan katsomoon asti. Kenties Suomessakin voitaisiin luottaa ihmisiin?

Käymme puoliajalle tervehtimässä kentällä lämmittelevää Leverkusenin Sami Hyypiää. Suomalaislegenda ilahtuu silminnähden nähdessään meidät maajoukkuepaidoissa. Littipeukku suuntaamme, ja olemme tohkeissamme kuin teinitytöt ikään.

Saan viikonlopun päätteeksi paluumatkalla lähes uskonnollisen valaistumisen. Löydän turkulaisuuteni syövereistä sisäisen saksalaisen. Jos asuisin tuossa teutoonien maassa, taitaisin olla henkinen leverkusenilainen.

Lääkejätin joukkuetta kannattava jalkapallon tapakristitty.