Muu urheiluParisuhde ja perheSami ”Balls of Steel” Salo pelaa ensimmäistä kertaa Stanley Cupin finaaleissa. Hänen henkilökohtainen huippu-urheilijan tiekartta on ollut loukkaantumisten sävyttämä, kuten lempinimestä voi päätellä. Siitä huolimatta hänen tiensä on johtanut jääkiekon absoluuttiselle huipulle, kuten tuorein Veikkaaja esittelee.

Henrik Dettmann kirjoitti samassa lehdessä tiekartoista, ”joissa kuvataan, mitä nuoren urheilijan tulee elämän eri vaiheissa tehdä noustakseen huipulle”. Koska meillä ei ole (vielä?) menty geneettiseen suunnitteluun lasten optimaalisten lajiominaisuuksien varmistamiseksi, on vanhempien merkitys liikunnallisen elämäntavan opettamisessa ja mallin antamisessa avainasemassa.

Kolmas saman lehden juttu oli Vesa Rantasen maalailema kuva kanadalaisesta juniorijääkiekosta. Mentaliteetista, jolla lapsista pyritään tekemään tulevia tähtiä. Vanhemmista ja lapsista, joiden mielissä tiekartta NHL:ään loistaa kirkkaana, vaikka suu sanoisi muuta.

Harvempi kuskaa lapsiaan aamuvarhaisella ja iltamyöhällä harjoituksista toisiin ihan huvin vuoksi, lapsen harrastusta kannustaakseen. Kaikesta lapsen ja omasta vapaa-ajasta luopumisen lisäksi menestystä janoavan kanadalaisvanhemman kukkaro kevenee monta kymmentä tuhatta dollaria vuodessa.

Rantasen reportaasia lukiessa tuli mieleen, että tuossa yhtälössä edes oman lapsen geneettinen manipulaatio ei yllättäisi. Asuinpaikkaa saatetaan ihan aikuisten oikeasti vaihtaa sitä silmällä pitäen, että harrastusmahdollisuudet ovat huippuluokkaa.

Tai sitten en vain ymmärrä, omasta höntsäurheilijan kuoppaisesta tiekartasta johtuen?

Dettmannin peräämä vanhempien antama malli on näet ollut omalta osalta viimeisen parin vuoden aikana vähissä. Kyse ei ole ollut tahdon puutteesta, pikemminkin päinvastoin. Lapsena omaksuttu liikunnallinen elämäntapa ja luja tahto vievät läpi harmaan kiven, mutta siihen harmaaseen kiveen törmääminen saattaa vanhemmalla iällä aiheuttaa liikuntakyvyttömyyttä.

On vaikea juosta, hyppiä ja pelata jos keuhkot eivät kerta kaikkiaan anna myöden. Päästessäsi pelaamaan, paukahtaa olkapää, ja edessä on pitkä kuntoutus ilman NHL:n fysioterapeutteja. Kun olkapää roikkuu jälleen jotenkuten mukana, on aika operoida nenä kuntoon, jotta sen läpi kulkisi hieman ilmaa keuhkoille. Kenties oma geeniperimä ei ole ollut optimaalinen? Salon kommenttia mukaillen, onneksi sentään kenraali sekä pataljoona ovat pysyneet pystyssä.

Niinpä liikunnallisen elämäntavan malli on ollut Pikkukakkoselle vähissä. Hänelle isän ”jumppa” tarkoittaa lähinnä olkapään kuntouttamista leveiden kuminauhojen ja käsipainojen kanssa.

Taitaa olla aika kuoppainen ja mutkikas tiekartta huipulle? Eikä geeniperimä tasoita tietä vanhempien track recordia tarkasteltaessa.

Ehkä perheen täytyy muuttaa San Marinoon, jossa kilpailu ei ole yhtä kovaa? San Marinon kansallisen tiekartan taso mitataan perjantai-iltana Huuhkajien jalkapallo-ottelussa. Sami Salo pelaa samaan aikaan Stanley Cupista, lasten imiessä liikunnallisen elämäntavan mallia.