FutisAika ajoin tulee vastaan henkilöitä tyylikäs Against modern football -paita yllään. Hekumoin jo moisen hankkimisella itsekin, kunnes pysähdyin ajattelemaan. Ensimmäinen virhe?

Against modern football -liike vastustaa ennen kaikkea jalkapallon kaupallistumista, ja on keskittynyt ymmärtääkseni erityisesti Brittein saarille. Lista närästävistä asioista on pitkä.

Ottelulippujen hinnat ovat kohonneet tavallisen palkansaajan tavoittamattomiin. Suurilla seuroilla on taloudellinen ylivalta muita kohtaan, pelaajapalkkiot ovat karanneet räpylästä, stadioneilla on pelkkiä istumakatsomoja ja siellä katkarapukatsomoissa pukuherroja. On monikansallista Mestarien liigaa, useille viikonpäiville television ehdoilla hajautettua otteluohjelmaa, uusia paitsiosääntöjä, maalivahdeille vaikeita uusia pelipalloja ja epäilyttäviä kirkuvan värikkäitä nappiksia. Mielipiteitä ja harmituksen kohteita on monia.

Mutta onko asia näin? Brittiläiselle kaduilla hulinoivalle kenties. Kaltaiselleni suomalaiselle jalkapallon mieshuoralle ei. (Lajislangiin perehtymättömille tiedoksi; mieshuora-termillä tarkoitetaan suomalaisia jalkapallokannattajia, jotka tunnustavat väriä myös muiden maiden sarjajoukkueiden puolesta. Pahimman sortin itsensä myyneet eivät seuraa oman maan sarjaa lainkaan.)

Ymmärrän mittakaavaeron. Oman seurani eli TPS:n kausikortti maksoi minulle 100 euroa. Se on vähemmän mitä yksittäinen ottelulippu kustantaa tiettyjen Valioliigajoukkueitten messuihin. Niinpä minun lienee turha möykätä brittien näkökulmasta. Käännetään harittava katse kotimaahan.

Modernin jalkapallomaailman etuna voin katsoa melko kohtuullista kuukausimaksua vastaan jalkapalloa televisiosta niin paljon kuin sielu sietää ja perherauha kestää. Valioliigaa, La Ligaa, Mestarien liigaa, Eurooppa liigaa – joukkueita ja pelaajia globalisoituneen jalkapallomaailman absoluuttiselta huipulta. Näen huippuotteluita enemmän kuin osasin 25 vuotta sitten edes uneksia!

Onko siis niin, että Against modern football -liike katsoo kaihoisasti menneeseen maailmaan? Ilmiö ei ole aivan ennenkuulumaton muuallakaan yhteiskunnassa. Paluuta agraariajan turvalliseen sulkeutuneisuuteen tavoitellaan myös muissa piireissä. Rajat ja silmät kiinni!

Tiedättehän tuon maailman, jossa nappikset olivat aina mustia, ja pelaajat valkoisia? Siannahkainen jalkapallo muuttui kastuessaan hengenvaarallisen painavaksi puskea, etenkin jos venttiilimötti sattui osumaan keskelle otsaa. Kerran viikossa lauantaina mustavalkotelevisiosta katsottu ottelu selostettiin tupakkahenkosten taustoittamana, ilman varmaa tietoa siitä, mitkä joukkueet televisiossa näkyvät. ”Kotijoukkueen tunnistatte tummasta peliasusta.” Kolme päivää myöhemmin ottelujen tulokset löytyivät maakuntalehden urheilutuloksien listauksesta.

Nyt tilanne Suomessa on tyystin eri. Enää ei tarvitse odottaa viikon ainoata ottelua, ja toivoa näkevänsä suosikkijoukkueensa pelaavan edes kerran kaudessa.

Mikäli minulla olisi komea Against modern football -paita, käyttäisin sitä käytännössä lähinnä Suomessa. Olisiko paidan välittämä statement silloin itse asiassa vastoin omaa etuani? Vai osoittaisinko vain solidaarisuuttani brittejä kohtaan?

Väärin ajateltu?

Linkit:
Against modern football
Against modern football Facebookissa