FutisYLEllä oli 5.3. illalla kevyt pikku-uutinen, jonka ydin oli suomalaisen ja saksalaisen jalkapallokulttuurin ero. Parasta olivat silti lukijakommentit.

Fortuna Düsseldorfissa leipänsä ansaitseva Timo Furuholm oli saanut jakaa nimikirjoituksia innokkaille Düsseldorfin lentokentällä palatessaan Suomen A-maajoukkueen palveluksesta. Samalla kärkimies oli pohtinut Suomen ja Saksan eroa yleisömäärissä ja kannattajien innostuksessa ja sen näyttämisessä.

”Myös Suomessa on nimikirjoitustilaisuuksia, mutta sinne saapuu tuskin kukaan paikalle”, harmitteli Furuholm uutisen mukaan.

Nimikirjoitusten pyytäjien uutisointi oli närästänyt nimimerkkiä seppo, joka oli ensimmäisenä ehättänyt kirjoittamaan oman sarkastisen kommenttinsa uutisen perään. Sinänsä vähäpätöisen uutisen sijasta mainiointa olikin muiden lukijoiden reaktio sepon sarkasmia kohtaan.

On totta, että Turussa ”Furkka” on saanut pyöräillä ja höntyillä pinkeissä pöksyissään ihan kaikessa rauhassa, mutta Saksassa sama kaveri aikaansaa beatleskirkunaa. Kenties nimimerkki TRE oli oikeassa todetessaan, että tilanne kertoo koruttomasti siitä, missä olemme eniten Keski-Eurooppaa jäljessä. Katsomossa.

Sama nimimerkki ennusti synkkää tulevaisuutta todeten, ettemme voi ”puhua arvokisoihin pääsemisestä ennen kuin suomalaiset alkavat kiinnostua omasta jalkapallostaan vähän enemmän. Liikaa Seppoja maassamme.”

Jaksan vankasta näytöstä huolimatta uskoa, ettei Suomi ole seppojen maa. Sain näet todistaa toisenlaista esimerkkiä viime perjantaina Liigacupin paikallisottelussa TPS – Inter.

Vieressäni istui aivan tavallisen oloinen keski-ikäinen mies. Ulkoisen arvioijan silmiin olisi ensi hätään erottunut vain kaulasta pilkottanut Tepsin huivi, muuten hän oli kuten kuka tahansa riviseppo.

Yllätys olikin melkoinen, kun herra intoutui kommentoimaan kovaäänisesti läheiselle avustavalle erotuomarille kentällä nähtyjä otteita. Pyydettyäni saada silmäistä otteluohjelmaa, tulkitsi antiseppo asian hengenheimolaisuudeksi ja silkaksi sielunveljeydeksi. Niinpä sain keskustella hänen kanssaan, erityisesti toisella puoliajalla, pääasiassa Interin pelaajien epäasiallisista otteista ja tuomarityöskentelyn luokattomuudesta.

Erityisen positiivista tässä kaikessa oli se, että kumpikin meistä oli täysin selvin päin. Jalkapallo vain ilmiselvästi herätti intohimoa ottelua kohtaan. Voisiko seppojen suhteellinen osuus katsomoissa olla vähenemään päin?

Vielä kun saataisiin maajoukkueeseen kentälle muutama kunnon maaliseppo.

Linkit:
Furuholmin nimikirjoituksille oli kova kysyntä (YLE urheilu, 5.3.2012)