Stereoissa soi
Musikaalinen lahjakkuus + päihdeongelmat + traagiset ihmissuhteet = huikean hienoa musiikkia?

John Grant: It´s Easier

Oma hovituottajani Herra A antoi muistaakseni vuosi sitten kuunneltavaksi albumillisen “traagisen, itsemurhan partaalla horjuneen” muusikon taidetta. Samaan syssyyn tuottajavelhoni oli kasannut myös muuta musiikkia, jolloin minulle tuolloin tuntematon John Grant jäi pahnanpohjimmaiseksi. Maanantaina onnekas sattuma puuttui peliin.

Iltapäivän bussi livahti nenän edestä, joten suuntasin kuluttamaan aikaani levykauppa 8raitaan. Siellä yrittäjä soitti poikkeuksellisen kaunista musiikkia. Olin pakotettu kysymään mistä mahtaa olla kyse. ”Tämä on John Grant. Mojon viime vuoden levyksi valitsema Queen of Denmark. Todella hieno levy.”

Nimi muistui mieleen. Herranen aika, minultahan löytyy tuo albumi. Täytyy ottaa kuunteluun. Tiistaina taivas aukeni jossain Turun ja Porin välillä. Ei kiitos kasitien, vaan Coloradosta Göteborgiin päätyneen Grantin.

Queen of Denmark ei ole varsinaisesti mikään feel good -albumi, vaan pikemminkin Grantin hyvin henkilökohtaista tilitystä omista epäonnistuneista ihmissuhteista. Levyä ei siis kannata soittaa etkojen nostatuksena, vaan pikemminkin baarista yksin kotiin palattua.

Albumilta on vaikea ottaa tarjottimelle vain yhtä kappaletta tekemättä vääryyttä muille taideteoksille. Ohessa kuitenkin esimerkki siitä kappaleesta, joka kolahti minuun levykaupassa. Jokainen sitoutumiskammosta vähääkään kärsinyt ymmärtää mistä Grant laulaa poikkeuksellisen hienossa kappaleessa It´s Easier.

”But it's easier for me, to believe that you are lying to me, when you say you love me
and when you say you need me, yes it's easier for me to walk away and get on with my life
If I believe that you're deceiving me, if I believe that you'd be leaving me one day, be leaving me one day.”


Kuulokkeet päähän ja valot pois.