Futis_75x75-normal.jpgKaljaa nuorille, lauloivat Eput aikanaan. Sittemmin keskiolut on saapunut autoilijoita palveleville huoltoasemille, mutta jalkapallokatsomoon saakka se ei ole päässyt. Paitsi Saksassa, joka on hieno maa.

TPS lähestyi kausikorttilaisia kyselyllä, jossa pyydettiin palautetta ottelukokemuksista kauden alusta. Pakkohan sitä oli vastata huutoon. Ehdotin mallia otettavan maailmalta.

Kävin herrasmiesten Fährenhügel ja Armselig kanssa Saksassa. Perinteisen TeutoTours GmbH:n pääkallopaikaksi muodostui tällä kertaa Frankfurt. Jalkapallokulttuuria kävimme aistimassa Bundesliigaottelussa Hoffenheim – HSV ja 2. Bundesliigapelissä FSV Frankfurt – Bochum. Molemmat opettivat pohjoisen poikia.

Silmiinpistävintä oli luonnollinen suhtautuminen olueen. Se ei tullut uutisena, eikä yllätyksenä, mutta ero maahan, jossa jo esi-isät, juovuksissa totta kai, hakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai, oli valtava.

Suomessa on tottunut siihen, että olut ottelutapahtumassa on kaiken pahan alku ja juuri. Sitä sopii tarjota vain mahdollisimman epämiellyttävään, pieneen aidattuun ja asvaltilla päällystettyyn, karsinaan stadionin takana. Karmealla tavalla ylihinnoiteltuna.

Kaikelle on syynsä. Historiallisia perusteita katajaisen kansan alkoholinkäytön tavoista en ala penkomaan, riittää kun luo katseen tämän päivän suomalaisen uroon käytökseen Leijonien jääkiekkomaaottelussa. Näky selittää enemmän kuin tuhat sanaa. Yhden sortin lutuuria sekin.

Silti. Saksassakin pukeudutaan oman seuran väreihin. Selvästi useammin mitä Suomessa. Oman joukkueen paita päällä ei kuitenkaan anna oikeutusta käyttäytyä kuten Turmiolan Tommi.

Iso olut maksoi FSV Frankfurtin ottelussa kolme euroa. Kauden viimeisen kotipelin päätyttyä otteluisäntä kuulutti kaikkien juomien olevan sponsoripanimon tarjoamana euron kipale. Moni myhäili, osan naama jopa loisti kilpaa auringon kanssa, mutta kukaan, toistan kukaan, ei aiheuttanut minkäänlaisia järjestyshäiriöitä.

Yksi syy tälle saattoi olla myös juomanlaskemisen sujuvuus. Pieni juttu, jossa ainakin Tepsin ottelutapahtumissa olisi opittavaa. Juomaa oli laskettu valmiiksi tuoppeihin, jotta puoliajalla ehtii myydä enemmänkin kuin kolme tuoppia kuohuvaa. Voi olla, että olut oli leikattua, mutta ainakin omassa kuupassa kaksi pitkää sai aikaan seitinohuen päkän.

Ottelun jälkeen tarjoilu siirtyi stadionin ulkopuolelle. Puitteetkaan eivät olleet stadionin kupeessa kovin prameat, pikemminkin maanläheiset nurmenhoitotraktoreineen kaikkineen.

FSV-Frankfurt-1-normal.jpg

En silti ehdotellut Tepsin kausikorttilaisena oluen myynnin vapauttamista katsomoon. Taitaisivat tulla asetukset vastaan ja aluehallintoviranomainen ovelle. Sen sijaan ehdotin muutoksia mm. matsien musiikkivalintoihin.

Nythän Tepsin peleissä raikaa ennen peliä ja puoliajalla kolmen sentin eurohumppa sekä kouludiskon kovimmat. Ei näin. Jalkapallo-ottelussa kuuluu soida rouhea rock ja sekä tai mahtipontinen klassinen musiikki. Sellainen, joka saa aikaan joko ehdan stondiksen tai kylmät väreet selkäpiihin. Tunnelman kattoon. Sitä sitten ryyditetään oman joukkueen perinteisillä rallatuksilla, kuten Tepsi tekee kohta maalin.

Silloin ei tarvita oluttakaan katsomoon.