Tekstin piti kuvailla tunnelmaa Dagenham Redbridgen harjoitusottelussa Charlton Athleticia vastaan. Sen sijaan päädyin ylistämään Cambridgen kaupunkia. Miten tässä näin kävi?
Kun on kyllästynyt Lontooseen, on kyllästynyt elämään, taisi kirjailija Samuel Johnson todeta 1700-luvun lopulla. Sen jälkeen kaupunkiin on kohonnut paljon muutakin nähtävää. Aikuisille ja lapsille.
Kuva: Natural History Museum tarjoaa monipuolisesti nähtävää ja opittavaa niin nuorille kuin vanhemmille.
Valitettavasti saman asian on tajunnut muutama miljoona muutakin. Ihmispaljous, ruuhkat ja ryysis kääntyvät lopulta kaupunkia itseään vastaan. Maapallon liiallinen väestönkasvu konkretisoituu metron tungoksessa tappituntumalle saakka. Nähtävyyksien katsomisestakin menee maku, kun suurimman osan ajasta katselee jonossa jonkun toisen takaraivoa.
Lastenrattaiden ja niiden käyttäjien kanssa metrossa rehaaminen vie mehut ja hermot. Paitsi lontoolaisilta. He ovat käsittämättömän kohteliaita turisteja kohtaan. Yhtäkkiä tylystä väestään tunnettu toinen suurkaupunki New York ei juuri houkuttele perhelomakohteena. Korostan edellisen yhdyssanan alkuosaa.
Cambridgessa sen sijaan tuntuu yhdistyvän kaikki brittiläinen hyvä. Kohteliaat ihmiset, upea historia ja sivistystä huokuva kaupunkikuva. Jos Turun keskustasta kehittämisestä päättäminen edellyttää tutustumismatkaa Cambridgeen, niin olen veronmaksajana sen valmis luottamushenkilöille suomaan.
River Cam, vanhat yliopistorakennukset ja ihmisen kokoinen arkkitehtuuri. Tunnin junamatka Lontoosta, junia puolen tunnin välein. Oivat ostosmahdollisuudet, ja sopiva ihmispaljous. Kuten ruoan maustamisessa, ei liikaa, ei liian vähän. Kälyn perheen asuinpaikka näytti kesäkuumalla parhaita puoliaan. Arvosana laudatur.
Mutta miksi tämä teksti ei käsitellyt Dagenham Redbridgen ottelua? Syy oli yksinkertainen. Koko päivän jonotus, ruuhkat ja ihmispaljous Lontoossa veivät voimat.
Oli pakko karata Cambridgeen.
Kommentit