Saimme toimituksessa käsiimme kannattajan kirjeen seuralleen. Julkaisemme sen tunteita kalastellen, hyvän journalistisen tavan ja maun vastaisesti.

***

”Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn teiltä Kausi Kortti Kannattaja: tahdotteko ottaa tämän Turun Palloseuran puolisoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?”

Muistatko tuon? Me molemmat sanoimme tahdon. Haluan kuitenkin olla rehellinen. Ei tämä nyt oikein toimi. Pieni etäisyys tai tauko voisi tehdä terää?

Tiedän, että sinulla on vielä velvollisuuksia hoidettavana Lahdessa. Minun osaltani kausi 2013 on kuitenkin ohi. Onneksi.

Koen, että parisuhteemme on väljähtänyt. Olemme jatkaneet yhteiseloa vanhasta tottumuksesta, vaikka ilmiselvästi kumpikaan ei ole ollut suhteeseen kovin tyytyväinen. Välillä tunteet ovat pulpahtaneet pintaan, mutta yleensä vain rähähtääkseen riidaksi. Äänenpainot ovat kohonneet, ja sanainen arkku auennut. Yleensä sävy ei ole ollut rakastava.

Kukaan ei saa kasvaa seuraa suuremmaksi, sanotaan. Myönnän silti, että päävalmentajasta on muodostunut kauden aikana lähes myyttinen hahmo. Kaiken väärin tekevä syntipukki, johon on saanut purkaa pahaa oloa. Hänestä on tullut odotukset pettäneen puolison rupsahtaneet kasvot. Tiedän tämän olevan kohtuutonta, mutta intohimossa ei ole kyse kohtuullisuudesta, vaan mustavalkoisesta maailmankuvasta.

Kyllä minä ymmärrän, että sinä seurana teet parhaasi. Se ei aina vain riitä. Silloin kysyn itseltäni, mihin on kadonnut se seura, johon ihastuin? Missä on se joukkue, joka helli minua katsomossa katsovaa? Jengi, jonka piti tuoda kimaltelevaa jalometallia kotiin kaulaan ripustettavaksi? Klubin haastaja numero uno?

Tunnen itseni Uunoksi.

Myönnän, että olisin itsekin voinut käyttäytyä eri tavalla. Olla intohimoisempi, ja investoida enemmän. Ostaa lisää kannattajatuotteita, ja kannustaa katsomossa äänekkäämmin. Olla voimakkaammin läsnä.

Mutta nyt, olkaamme rehellisiä toisillemme. Olisiko meillä gaalaillallisella hauskaa? Viihtyisimmekö yhdessä kauden koettelemusten jälkeen? Osaisinko edes käyttäytyä? Huutelisinko kuitenkin muihin pöytiin? ”Rapa, rapa, rapa, rapaaa…”

Rakas seurani. Muistan kun näytit vielä kauden alla todella vetävältä pakkaukselta. Nyt minusta tuntuu, että jäljellä on vain ihastuksen irvikuva. Mitä sinulle on tapahtunut? Miten olet saattanut päästää itsesi tuollaiseen rapakuntoon? Viime viikkoina olen lähtenyt luotasi niin monesti raskain mielin.

Olen alkanut epäillä onko meillä enää yhteistä tulevaisuutta? Tiedät, että olen uskollista sorttia. Älä käytä sitä hyväksesi. Suhteemme on kestänyt kauan. En luopuisi sinusta kevyin perustein. Totuuden nimessä en edes halua suhteemme loppuvan, mutta toivon sen laadun paranevan. 

Etäisyys tekisi meille molemmille hyvää. Muutaman kuukauden tauko. Ehdotan, että mietimme molemmat tahoillamme mitä suhteelta haluamme. Mitä minä voin tarjota sinulle, ja sinä minulle?

Tiedän, että näytät taas ensi kaudella erilaiselta. Olet luvannut muuttua, mutta voinko luottaa sinuun? Haluan uskoa sinun olevan ensi kaudella taas se nuorikko, joka villitsee mielen. Toivon, että flirttailet ja keimailet kauniilla pelillä. Teet tulosta elegantein elkein.

Toivon suhteeseemme säpinää, intohimon mustavalkoista värinää. Lupaan silloin olla katsomossa kannustamassa sinua.

***

(Toim. huom.) Saamiemme tietojen mukaan Kausi Kortti Kannattaja ja Turun Palloseura ovat edelleen yhdessä. Myötä- ja vastoinkäymisissä.