Joka kodin toivevävy Peter Nyman ei ole vain julkisuuskuvaltaan mainio tyyppi, vaan ilmeisesti ihan oikeasti mukava mies. En sano, että hän on pääkaupunkiseudun Mikko Pakarinen, sillä en ole aina kovin mukava, mutta tiettyjä yhtenäisyyksiä, ja sopivalla tavalla myös eroja meistä ja mielenkiinnonkohteistamme löytyy. Tosin tässä esitetyllä naivilla logiikalla meistä jokainen on tarpeen vaatiessa rinnastettavissa vaikka Jeesus Nasaretilaiseen, Charles Darwiniin tai Seppo Rätyyn. Suuria ajattelijoita kaikki.

Äkkisiltään kovin paljoa yhteistä minulla ja Peterillä ei pitäisi olla. Nyman on muistaakseni pääkaupunkiseudulta tai siitä ympäristöstä kotoisin olevaa svenskspråkig bättre folkia, ja minä puolestaan Turun itäisen lähiön, kyseenalaista mainetta nauttivan Lausteen, kasvatteja. Pienehkö sivujuonne kohti Nymania lienee äidin puolelta löytyvä aavistus rantahurriutta. Peterin siteistä Lausteen nuorisorikollisten suuntaan minulla ei ole tietoa.

Katu-uskottavuutta meissä lienee tasan yhtä suuri määrä: nolla, noll. Tämän puutteen myöntää Peterkin avoimesti tuoreimmassa kolumnissaan Veikkaajassa. Tässä taas yksi yhteinen piirre; Peter kirjoittelee kolumneja Veikkaajaan ja tavoittaa mahtavan joukon ihmisiä teksteillään. Minä puolestaan kirjoitan yksityisille, mutta avoimille verkkosivuilleni, ja tavoitan globaalissa verkossa luultavasti noin neljä lukijaa. Eli puolet niistä kavereistani, joita patistan toistuvasti tekstejäni lukemaan. Etäisyys Peteriin taisikin juuri vain kasvaa. Ja pahoittelut kaikille kavereille spammista.

Teksteissään Peter vierailee usein jalkapallon kimpussa tavalla tai toisella. Eräässä mainiossa kolumnissaan hän vertaili jalkapallopelaajia autoihin. Tietyn tyylinen ja tietyn pelipaikan pelaaja ajaa tietynlaisella autolla, ja muistuttaakin omalla tavallaan autoaan. Muistaakseni Peter totesi (laita?)pakkien olevan ruohokenttien citymaastureita, paljastaen lopuksi ajavansa itse Honda CRV:llä. Itselläni ei ole pitkään aikaan ollut lasinilkkoineni asiaa vihreälle veralle nappulakenkiä kuluttamaan, mutta eipä ole ollut autoakaan.

Nyt nilkat ovat taas kohtuullisessa kunnossa ja autokin ensimmäistä kertaa alla. Sitä mille pelipaikalle Volkswagen Boralla pääsee täytyy kysyä Peteriltä. Ei se kyllä aivan liukkaan kärkimiehen autolta kuulosta, josko edes keskikenttämiehen? Olisikohan sittenkin pitänyt ottaa enemmän lainaa, ja sijoittaa päheään Porscheen ja varmistaa siten paikka piikissä?

Vannoutuneena jalkapallomiehenä nostan avoimesti hattua Peter Nymanille, joka myös julkisesti tunnustaa olevansa koukussa kuningaslajiin. Pisteitä näin pitkän linjan ManU:n miehenä pudottaa Peterin tyrmistyttävä tapa tunnustaa Arsenalin värejä. Boring, boring, Arsenal, kuten aikana ennen ranskalaisia tavattiin sanoa. Nykyäänhän tilanne on henryjen ja muiden myötä täysin toinen, mutta Arsenal tasan yhtä ärsyttävä.

Jalkapallon seuraamisen lisäksi Peter ja minä olemme samalla tavalla koukussa siihen liittyviin korvikkeisiin, kuten kaikkien tekstipohjaisten tietokonepelien kuninkaisiin, Championship Manager –peleihin. Kumpikin on myös käsitellyt asiaa jo edellä mainituissa teksteissään. Jos mies pelaa CM:ää ei hän voi olla läpeensä paha, vaikka Turkua pääkaupunkiseutulaisen kateudella Uutisvuodossa toistuvasti nälvisikin.

Aikana ennen tietokonepelien ylivaltaa oli löydettävä muita korvikkeita todelliselle jalkapallolle, kuten jokainen marraskuusta maaliskuuhun ajanjaksolla Suomessa asunut tietää. Hullunkurista, mutta myös Peter oli nuoruudessaan viettänyt paljon aikaa sisätiloissa vihreän veran äärellä, kuten minäkin aikanaan ystävineni. Enkä nyt puhu biljardista, poolista tai snookerista, vaan suurelle yleisölle tuntemattomaksi jääneestä subbuteosta. Kyseessä on, kuinka ollakaan, jalkapalloa simuloiva peli, jota pelattiin hieman samaan tyyliin mitä monelle tuttuja pöytäjääkiekkopelejä. Paljon sofistikoidumpana ja kehittyneempänä pelinä tosin, vertauksena yleisestikin jalkapallon ja jääkiekon väliselle erolle…

Ei sentään, jääkiekkohan on komeaa katsottavaa ja käytännössä kansallislajimme, sanovat Tahko Pihkalan opetuslapset mitä tahansa. Minäkin tunnustan puristavani Suomen jääkiekkopelejä katsoessani tuolia rystyset valkoisina, ja nauttivani siitä. Hieno peli, harmi vain että sitä pelataan lähinnä NHL:ssä. Joskaan ei ensi kaudella. Peterin jääkiekkoinnostuksesta en puolestaan osaa sanoa mitään.

Summa summarum: Peter ja minähän olemme kuin yhdestä puusta veistettyjä. Milloinkohan minut löydetään televisioon lauantai-iltojenne ratoksi? Ja haittaakohan naimisissa olo joka kodin toivevävyksi nousemista?