Parisuhde ja perheEi nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä, kuuluu vanha sanonta. Päteekö sama ryhmissä? Haluaisitko sinä olla mieluummin mansikka vai alligaattori? Karviainen tai krokotiili?

Esikoinen aloittaa huomenna esikoulutaipaleensa. Järkyttävää, sillä sitä muistaa elävästi vielä sen miten epeli aloitti päiväkodissa sellaisena sylissä pidettävänä pienenä vauvana, joka ei vielä osannut edes kävellä.

Pikkukakkonen pitää kuitenkin huolen siitä, että päiväkodissa säilyy kauhun tasapaino. Isoveljen poistuessa esikoulun puolelle, aloittaa nuorempi oman päiväkotiuransa. Terveisiä ja jaksamista vaan päiväkodin tädeille ja sedille.

Tämä merkittävä muutos sai ajattelemaan ryhmiä, joihin lapsi joutuu tai pääsee, riippuu kai näkökulmasta. Jokaisella ryhmällähän on myös omat nimensä. Isoveli on aikanaan kuulunut mustikoihin, puolukoihin ja vaapukoihin, ja nyt hänestä tulee karviainen. Pikkukakkosesta taitaa ensi viikolla tulla metsämansikka.

Mainioita marjoja kaikki, mutta jotenkin nimistä puuttuu terävyys, ja ehkä myös kuvaavuus. Jokainen urheiluseuran värejä kantanut tietää miten rinta pakahtuu ylpeydestä, kun voi sanoa pelaavansa tai juoksevansa sen ja seuran väreissä. ”Kyllä, minä pelaan Turun Yrityksen riveissä.”

Jotenkin minusta tuntuu siltä, että viisivuotias pojanviikari sanoisi mieluummin kuuluvansa krokotiileihin kuin karviaisiin. Tai klokotiileihin meidän epelin tapauksessa.

En tiedä onko syynä päiväkotien naisvaltaisuus, mutta ryhmien nimet ovat melko sovinnaisia. Jos pääsisin itse vaikuttamaan nimiin, ottaisin niihin mukaan hieman lisää säpinää ja energiaa. Aivan kuten lapsissakin on.

Jos ajatellaan ryhmiä pienemmistä isompiin lapsiin, niin värikkäämpi sekä opetuksellinen elementti voisi löytyä esimerkiksi perhosten kehitysvaiheista. Jos jätetään ensimmäinen kehitysvaihe eli munat väliin, niin pienimmät imeväiset voisivat olla toukkia. Eikös osa kutsu vauvojaan leikkisästi muutoinkin sellaisiksi? Kaksi-kolmevuotiaiden ryhmä voisi olla nimeltään kotelot, ja isommat sitten vaikka kiitäjiä. Rasavillien ryhmä voisi olla vaikka pääkallokiitäjiä, ja kurahousukasseissa komeilisi moisen otuksen uljas kuva!

Jos jatketaan hyönteismaailmassa, niin myös termiitit, muurahaiset ja jäärät olisivat hienoja ryhmänimiä. ”Aikamoisia termiittejä nämä nykyiset” tai ”Tuo Jani-Petteri on kyllä melkoinen jäärä”, antaisivat myös tahatonta tuhoa tai ruokapöydässä syömisestä kieltäytymiselle ihan uudenlaisen kuvan ja kaiun.

Matelijoiden maailma tarjoaisi sekin loistavia päiväkotiryhmänimiä. Kun kotona kysyttäisiin mihin ryhmään sinä kuulut, niin jälkikasvu voisi komeasti sanoa olevansa osa alligaattorien tai krokotiilien porukkaa. ”Joo, ja mä kuulun kaimaaneihin”, voisi pikkuveli täydentää. Ihan pienimmät voisivat olla vaikka hieman pehmeämmin sammakoita.

Tuttu lastenlaulu saisi sekin ihan uuden merkityksen. Pienet sammakot, pienet sammakot, ne lystikkäitä on…