Ylpeys käy lankeemuksen edellä, sanotaan. Vastaavia sanontoja on suomen kieli pullollaan. Nyt on suhteellisen ylpeä olo. Tai jos ei varsinaisesti ylpeä, niin tyytyväinen mieli hyvin tehdystä työstä.

Olen jo kertaalleen aiemmin kirjoituksissani verrannut itseäni Sinkkuelämää-sarjan päähenkilöön Carrieen. En onneksi käy aivan neljääkymmentä lähestyvästä fiktiivisestä newyorkilaisnaisesta, mutta nyt oman elämäni eräs kohta tuntuu taas sopivan kyseisen televisiosarjan tapahtumiin.

Minulta ei julkaista kolumnikokoelmaa kuten Carrielta, mutta minultakin tulee ulos julkaisu. Siis lähestulkoon oma kirja! Toivottavasti en suhtaudu mahdolliseen arvosteluun kuten huikean itsekeskeiseksi kirjoitettu televisiohahmo. Tai jos niin käy, niin huomauttakaa asiasta.

Tein viime kesän ja syksyn selvitystyötä tietoyhteiskunnan ja maahanmuuton suhteesta, ja nyt kyseinen työ on laitettu kansien väliin, ja jopa julkaistaan Sitran omassa julkaisusarjassa. Täytyy myöntää, että kyseinen asia hivelee. Totta kai tämänkin kirjoituksen yksi tarkoitus on pönkittää omaa egoa, turha sitä on kieltää.

Toisaalta, en ole koskaan ymmärtänyt sitä perisuomalaista, ja etenkin varsinaissuomalaista yltiövaatimattomuutta, joka estää olemasta ylpeä hyvin tehdystä työstä. "Emmää ny sanois et täsä ois mittää ihmeellist". Varovasti nyt vain, jottei kateus nostaisi missään rumaa päätään.

Paskan marjat, ei muuta kuin leukaa pystyyn ja kovalla äänellä maailmalle itseä selkään taputellen. Eivät jääkiekkoilijatkaan pyytele yökerhojonoissa anteeksi. Terveisiä vaan miehistyneelle Jokisen Ollille Floridaan.

Maanantaina 22.3. oli Hesarissa mainio kirjoitus otsikolla "Jokaisessa meissä asuu narsisti". Siinä ihmisen tärkeimmäksi positiiviseksi ominaisuudeksi nostettiin terve narsismi, joka on kuulemma hyvän itseluottamuksen tae. Terve narsisti tuntee vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä hänellä ole tarvetta kätkeä taitojaan, muttei myöskään pröystäillä osaamisellaan. Siinäpä olisi melkoinen taito myös vapaa-ajankolumneja kirjoittelevalle!

Ilmeisesti meillä on Suomessa lukuisia terveitä narsisteja, sillä paria päivää myöhemmin Turun Sanomissa oli juttua muistaakseni hollantilaisesta johtamistutkimuksen gurusta, joka nosti suomalaiset johtajat maailman parhaiksi. Suomalainen pomo pitää peiliin katsomisesta. Ja sieltä vastaan hymyilevästä kaverista. Suomalainen johtaja on samaan aikaan rehti ja reilu. Mahtaa tuntua hyvältä kiitosta kaipaavien suomalaisten johtajien mielissä.
 
Nyt saatat ajatella, että johan alkaa mennä hurjaksi Pakarisen pojan kolumnit kun samaan itsekehun syssyyn nostaa vielä itseään maailman parhaimpien johtajien joukkoon. Varsinainen Aleksanteri Suuri. Tästä ei ole kuitenkaan kyse, kaikkea muuta. En todellakaan väitä olevani hyvä johtaja, en edes johtoasemassa, mutta hyvän johtajan alainen kylläkin.

Henkilöstöjohtaminen jos mikä on vaikeata, sen sain selvästi kokea edellisessä hommassani, jossa jouduin hetkeksi hyvin haastavaan paikkaan. Enkä mielestäni suinkaan selvinnyt siitä tyylipuhtaasti. Matkaa siis suomalaiseksi huippujohtajaksi on rutkasti. Sitä paitsi taidan viihtyä paremmin ns. asiantuntijaroolissa.

Kiinnostavana sanomalehtiviittauksena on kiinnitettävä huomiota myös Hesarin Nyt-liitteeseen kirjoittavaan Tuomas Nevanlinnaan, joka kirjoitti aivan mahtavasti kolumnisarjassa "Mitä ajattelin tänään" porvariuden muutoksesta. Miten tämä liittyy asiantuntijuuteen, johtajuuteen saati ylpeyteen omasta työstä?
Nevanlinnan mukaan "porvarin tilalle on astunut menestyjä… professionaalisuuden tilalle tulee asiantuntijuus, uran tilalle projektien rihmasto ja sukufirman tilalle innovaatioiden rahastus. Menestystä ei tarvitse oikeuttaa sivistyksellä tai hyvällä käytöksellä. Nykyään sivistys on silkka innovaatioresurssi ja opportunismin osatekijä".

Aika hurjaa tekstiä. Ja sopii tietyssä mielessä minuun; projektityöläiseen, joka käyttää pintapuolista sivistystään työssä, ja joka jopa uskaltaa tituleerata itseään asiantuntijaksi. Tällä verkkosivulla haisee itsekehu, eikä tuoksu ole miellyttävä. Tietyssä mielessä taidankin olla itserakas Narkissos, joka etsii kaikki ideansa muiden sanomalehtikirjoituksista. Täytyykin muistaa uusia Hesarin tilaus, jotta saa uusia ajatuksia…