Vuosi kääntyy kohti loppuaan, ja töissäkin on kolmen vuoden urakka ihminen@turku –ohjelman parissa päättymäisillään. Jos työpaikalla on tullut nyherrettyä loppuraporttia, niin lienee hyvä katsoa myös muusta näkökulmasta hieman taaksepäin. Mitä vuodesta 2006 jäi mieleen?

 

Musiikkilehdet listaavat innokkaasti menneen vuoden parhaita levyjä, artisteja, tulokkaita ja sen sellaisia. Koska minä en omaa minkäänlaista häpyä itsekorostuksessani, ajattelin keski-ikäistyvän miehen muisteloina myös arvioida vuoden 2006 verkkoon päätyneitä vapaa-ajan kirjoituksiani, ja kehua siinä sivussa itseäni. Kukas sen kissan hännän nostaa, ellei kissa itse?

 

Vuoden alussa lupasin yrittää kovemmin. Yritystä on ollut, mutta mihin se on riittänyt? No, ainakin kuluvan vuoden kalkkiviivoille ilman valentinkonosmaista sippaamista. Energiajuomaa on tullut tankattua matkan varrella, mutta laittomiin dopingeihin ei ole onneksi tarvinnut turvautua.

Luovuus, keksinnöt, kirjallisuus ja komedia kumpuavat usein kurjuudesta. Lähestulkoon kaikki merkittävät keksinnöt on tehty ennen tutkijan pääsemistä ns. mukavuusvyöhykkeelle. Jälkikäteen muistellessa armeijassa ja peruskoulussakin oli hauskaa.

 

Tämän vuoksi vuoden 2006 talviloma muodostui yhdeksi henkilökohtaisista kirjallisista kohokohdista. Koko vuottahan sävytti jatkuva sairastelujen kierre, joten vuoden ensimmäinen viikko antoi hyvin esimakua siitä mitä tuleman piti.

Itselleni poikkeuksellista kaksiosaista nostalgiasarjaa oli hauska kirjoittaa (osa 1, osa 2). Vuosi 2006 olikin melko hyvä televisiovuosi, mutta rokkipoliisina tuli käytyä patsastelemassa aivan liian harvoin. Karhuherra hommasi onneksi jo ensi keväälle liput NIN:n keikalle. Menneen kesän Olohuonerock sen sijaan oli taas kerran suuri menestys.

 

Jos minulta kysytään jälkikäteen jotain vuodesta 2006, niin todennäköisesti muistan Saksan jalkapallon MM-kisat. Niinhän minä vuosia lasken. Jos kesällä ei ole EM- tai MM-kisoja, niin vuodesta ei meinaa muistaa yhtikäs mitään. Valitettavasti kesän MM-kisat eivät synnyttäneet mitään kuolemattomia kirjallisia inspiraatioita, vaikka jotain verkossa asiaan liittyen jorisinkin.

Sen sijaan jalkapalloon liittyen osasin hieman ennakoidakin vuoden tuskallisinta kokemusta. Vain pahoinvoinnin paikka vaihtui, mutta taas kerran kipu kirvoitti kirjoittamaan. Jalkapallokisojen lisäksi kesästä jää mieleen omalta kohdalta liian aikaisin päättynyt kausi, ja sivu suun mennyt 10-ottelu.

 

Vuoden aikana syntyneet kirjalliset älynväläykset ovat siis olleet melko vähissä. Opiskeluaikaisia lajitunnistuskursseja ja –oppaita pääsi sentään irvailemaan puistoissa tylsistymisen ohella. Yksinäisen miehen osa leikkikentällä on ankea, ellei osaa nauraa itselleen.

Vuoden loppua kohden olen ollut huomaavinani, että kirjoituksissani määrä on alkanut korvata laatua. Tämäkin teksti on selvää viihteen alhaisinta kastia, jossa uuden tuotantokauden aluksi näytetään menneen kauden kohokohdat. Siis täysin turha jakso, jossa ei ole sarjaa seuranneelle mitään uutta katsottavaa. Formaattiviihde taitaa edetä myös blogimaailmaan ja Hornankattilalle.

 

Jotta epäselvässä kirjoituksessa edes loppu olisi selvä, teen akiriihilahtimaisen listauksen suositeltavista, ja ei niin suositeltavista asioista loppuun. Huomaa poikkeuksellinen painotus; positiivisia asioita on tuplaten negatiivisiin verrattuna. Mikäs miestä vaivaa?

 

Suosittelen:

  1. Omia ajatuksia. Tuoreet ajatukset ovat luksusta.
  2. Ystävien ja perheen huomioimista. Vaatii ajoittain tasapainoilua, mutta palkitsee.
  3. Kirjoittamista. Mainiota terapiaa, kunhan ei ota asiasta itselleen paineita.
  4. Urheilua. Katsominen on hopeaa, tekeminen kultaa. Pitää myös mielen korkealla.

En suosittele:

  1. Stressiä ja kontrollifriikkiyttä. Murehtimisessakin kannattaa pitää joku tolkku. Kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa.
  2. Loukkaantumisia ja sairastelua. Vetää yleiskunnon ja mielialan alas kun ei pääse koheltamaan.