Stereoissa_soi_75x75-normal.jpgPearl Jamilta ilmestyi uusi levy muutaman vuoden tauon jälkeen. Tuntuu kuin olisi saanut vanhat kaverit kylään.

Noin kahdenkymmenen vuoden diggailun aikana yhtyeeseen on syntynyt yllättävänkin voimakas side. Aikojen saatossa luetut uutiset, lehtijutut, katsotut videoklipit ja dvd:t yhdessä tutunoloisten kitarariffien, rytmiosaston ja ennen kaikkea solistin äänen kanssa luovat illuusion siitä, että bändin jäsenet ovat henkilökohtaisia tuttuja.

Uusi levy on silti aina jännittävä kokemus. Odotukset ovat kohtuuttoman korkealla. Lähtökohtaisesti ”omilta pojilta” on valmis sietämään ja hyväksymään heikompaakin musiikkia, mutta silti takaraivossa tuoretta tavaraa vertailee aiempaan tuotantoon.

Uusiutuminen on sallittua, jopa toivottavaa, mutta käytännössä fanin turvalliseksi kokemissa rajoissa. Jos bändi olisi yhtäkkiä innostunut eurodiskosta tai teknomusiikista, niin sen hyväksyminen olisi vaikeaa. Silloin mentäisiin liian kauas epämukavuusalueelle.

Lightning Bolt -albumin osalta pelkoa ei ole. Se on vahva kokonaisuus. Paljon tuttua, ja ripaus uutta. Vuosien vieriessä bändi on kulkenut pitkän matkan, ja debyyttialbumin kautta maailmanmaineeseen nousseessa yhtyeessä on tänä päivänä enemmän vivahteita ja värisävyjä. Pearl Jam tarjoilee tänä päivänä ennen kaikkea klassista rockia. Yhtye ja sen jäsenet ovat aikuistuneet ja kypsyneet yhdessä kuuntelijoidensa kanssa. Vertaus iän myötä paranevaan viiniin on kliseinen, mutta solistin lavakäytös mielessä pidettynä sopiva.

Kasvaminen ja kypsyminen kuuluvat myös sanoituksissa. Ymmärrys ihmisyydestä, elämän hauraudesta ja yhteiskunnan ongelmista ovat läsnä, mutta tämän yhtyeen kohdalla ne eivät vaikuta keinotekoisilta. Äänessä on sinut itsensä kanssa oleva yhtye, jolla on sanottavaa. Ja tapa, jolla viesti kerrotaan, tuntuu olevan aito, ei radiosoiton ehdoilla mietitty.

"For fear that someday we'll be over.
I pull you close. So much to lose
Knowing that nothing lasts forever.
I didn’t care before you were here."

Ystävyys on siitä jännä juttu, että joskus se syventyy vuosien mittaan, joskus haihtuu pikku hiljaa pois. Pearl Jamin kanssa on käynyt omalla kohdalla onnekkaasti, sillä musiikin lisäksi sanoma on muokkautunut osin samaan suuntaan mitä oma ajatusmaailma. Suhde yhtyeeseen on syventynyt. Muuttunut puhtaasta musiikin kuuntelusta joksikin epämääräisellä tavalla suuremmaksi ja merkityksellisemmäksi. Ystävyydeksi?

Kokemusta on lisäksi vahvistanut se, että muutama oikea ystäväni on yhä innoissaan yhtyeestä ja sen tuotannosta. Eddie, Stone, Jeff, Mike ja Matt ovat myös läheisteni kiinnostuksen kohteita.

On mukavaa, että vanhat ystävät ovat jaksaneet tehdä uutta musiikkia, ja tulleet siten taas korvien väliin kylään. Seuraava toivomus olisi, että yhtye saapuisi esiintymään Suomeen.

Olohuoneennurkassa olisi bändin menevä aukko.

Linkit:
Pearl Jam - Sirens (video)