TPS_75x75-normal.jpg”Yksin toimistolla koko päivän… paljon töitä… ei pysy kasetti enää koossa. Liimaa perkele!” – Juha Reini, Twitter, 27.1.2014.

Turun Palloseura ui syvällä. Jalkapalloseuran tilanne on sanalla sanottuna vaikea. Kannattajien parissa pelätään pahinta. Meille varsinaissuomalaisille tuttu negaatioiden kautta ajattelu puskee pintaan. Uhkakuvien näkeminen, syyllisten etsiminen ja yleinen rutina tulevat selkäytimestä.

Samaan aikaan osa yrittää oivallisesti luoda uskoa tulevaan. Tekee hartiavoimin vapaaehtoistyötä. Juniorivalmentamista, huoltajan hommaa, nettitelevisiota, otteluanalyysiä, kirjoittamista, ja todennäköisesti paljon muuta mitä ei nyt tule mieleen.

Joskus on hyvä katsoa kauas nähdäkseen lähelle. En tiedä onko Lahti niin kovin kaukana, mutta katsoin FC Lahden kannattajien parin kauden taaperruksesta kertovan dokumentin Jalkapallomaa. Jokainen sen nähnyt omaa kuvatusta touhusta mielipiteen.

Estot. Se oli päällimmäisenä mielessä dokumentin katsomisen jälkeen. Tuntui siltä, että tärkeintä kannattajille oli vapautua estoistaan. Se johti kollektiiviseen tyhmistymiseen, jota puolestaan edesauttoi reiluina annoksina nautittu alkoholi.

Katsomossa kuuluu huutaa ja kannustaa, mutta yleisesti ottaen poliisin kanssa ei kannata painia. Poliisiauton pölykapselin irrottaminen tuskin on suuri sankariteko ja seuran kannattamisen kannalta olennaista. En mene syvemmälle ns. väärinkannattamisen tieteenalaan, mutta jäin miettimään sitä, mikä pakko on suggeroida itsensä sellaiseen mielentilaan, että aiheuttaa lopulta hallaa kannattamalleen seuralle?

Dokumentin sydäntäsärkevin hahmo ei ollut yksikään kannattajista, vaan puun ja kuoren välissä työskennellyt FC Lahden toimitusjohtaja. Umpiväsynyt, nurkkaan, ja lopulta kameran edessä itkun partaalle, ajettu jalkapallomies, jolla ei ollut todellisia onnistumisen mahdollisuuksia. Taloudellisesti mahdottoman tilanteen kanssa telttahelvetissä painiva yleismiesjantunen.

Samaan aikaan kannattajat hölmöilivät taloudellisella veitsenterällä keikkuvalle seuralle useiden tuhansien eurojen edestä sakkoja omalla käyttäytymisellään. Aivan kuin poliisille rähiseminen olisi seuran kannattamisen kannalta olennaista. Jotenkin tuntui siltä, että yksinkertaisen syy-seuraus -suhteen hahmottaminen oli kannattajilta hukassa. Vain oman euforian ja onnen tunteen tavoittelulla oli loppujen lopuksi merkitystä.

Tepsin tuore toimitusjohtaja Juha Reini on vastaavassa tilanteessa. Joukkue pitäisi koota käytännössä ilmaiseksi. Tarjolla on lähinnä oman seuran junioreja. Voin vain kuvitella miten vieressä päävalmentaja toteaa suorasukaiseen tyyliinsä, että Veikkausliiga on jumalauta kuitenkin kilpasarja.

Oman seuran kannattaminen on mukavaa, kun peli kulkee ja tulosta tulee. Mestaruusjuna puksuttaa raiteillaan, ja torilla tavataan. Välillä väännetään kättä siitä, mikä kokoonpano olisi paras, mutta menestyksen keskellä on kiva spekuloida.

Tilanne on toinen kun uloste lässähtää tuulettimeen. Puolen miljoonan tappio on suomalaisessa urheilubisneksessä aivan jumalattoman paljon. Kenen on syy, huutaa kiihtynyt kannattaja. Kuka on sössinyt rakastamani seuran asiat näin pahasti! Eikö meillä jo ollut riittävästi varoittavia esimerkkejä riskialttiista budjetoinnista eri puolelta Suomea, yli lajirajojen?

Seurojen talouspupeltamisen lisäksi meillä on pitkät ja kunniakkaat perinteet syyllisten etsimiselle. Verenhimoinen syylliseksi kuviteltujen lynkkaaminen keskustelupalstoilla on toki tyydyttävää, mutta ei auta seuraa eteenpäin.

Nyt tilanne on vaikea, ja TPS tarvitsee kannattajiensa kaiken tuen. Kausikorttien ostaminen ja peleihin saapuminen on yksilölle helpoin tapa sponsoroida seuraa. Aktiiviset voivat tehdä myös paljon muuta. Osoittaa, että seura on yhä tärkeä, vaikka sen menestysmahdollisuudet ovatkin edellisvuosia heikommat.

Luotan siihen, että Tepsin kannattajat ovat fiksumpia mitä Jalkapallomaa-dokumentin antama kuva FC Lahden faneista. Viimeinen asia mitä TPS alkavalla kaudella tarvitsee, on kannattajien seuralle aiheuttamat sakot.

Kasetin pitää kestää, niin kannattajilla kuin toimitusjohtaja Reinillä. Muuhun ei Tepsillä, eikä sen kannattajilla, ole varaa.

Linkit:
Jalkapallomaa (katso dokumenttielokuva)