Terveys on merkillinen juttu. Sitä ei osaa arvostaa kaiken ollessa kunnossa. Paikat pelaa ylä- ja alapäässä, eli mielessä ei heitä eivätkä paikat prakaa. Annas olla kun joku paikka kolottaa, prosentuaalisesti surkean pieni paikka kehosta on kipeä, niin kaikki huomio keskittyy tuohon pieneen osaan ruumista. Itse asiassa kyseisestä vammasta tai sairaudesta tulee hetkessä koko elämän keskipiste.

Kroonisesti sairailla asia on korostetusti esillä omassa elämässä. Riippuen sairaudesta, saattaa jokapäiväinen elämä olla ulkopuolisen silmissä joko helvetillisen näköistä, tai sitten vieressä istuva vaikuttaa terveeltä kuin pukki. Kiitos nykyaikaisten lääkkeiden, moni kroonikko elää täysipainoista elämää. Aivan toisella lailla mitä olisi ollut mahdollista esimerkiksi viime vuosisadan alussa.

Vierailin muutama vuosi sitten Lontoon Science Museumissa. Loistava paikka. Lähes yhtä mukava mitä vieressä pönöttävä Natural History Museum, jonka rakennus on jo yksistään näkemisen arvoinen. Sisällä olevista mielikuvitusta kiihottavista menneen ajan elävistä puhumattakaan. Käy ihmeessä jos eksyt kaupunkiin.

Mutta takaisin viereiseen pytinkiin eli tiedemuseoon. Yksi osa museota valotti lääketieteen historiaa. Luoja, miten ihmiset ovat selvinneet yhdestäkään operaatiosta ennen vanhaan. Kuolleisuus on tainnut olla hieman eri luokkaa mitä 2000-luvun Suomessa. Moisilla värkeillä ei meikäläiseen olisi koskettu. Ainakaan ilman tukevaa puudutusainepöhnää. Saattaa helpottaa mikäli pelkäät hammaslääkärille menoa. Ennen kaikki ei ollut paremmin.

Itse annan ääneni lääketeollisuudelle. Tai jos en teollisuudelle, niin ainakin tutkimukselle. En aina ole aivan yhtä mieltä suurten lääketehtaiden menettelytavoista, joskus hinnoittelupolitiikastaan, mutta en ole ensimmäisten joukossa vapauttelemassa perustutkimusta tekevien tutkijoiden laboratoriohiiriäkään. Mokomilla kun on usein virikkeitä ja huolehtivaa henkilökuntaa, joka ei todellakaan pakota hiirtä raapimaan itselleen syötävää ravintopyramidin puolessa välissä.

Ei silti, olen ehdottomasti tarpeettomia eläinkokeita vastaan. Totean vain, että harva ihminen kieltäytyy lääkkeestä tai kyselee sen kehittämismetodeja siinä vaiheessa kun itse tai oma lapsi on vakavasti sairas. Kosmetiikkateollisuus eläinkokeineen on asia erikseen. Maybe she is born with it. Maybe it´s Maybelline. Tai jotain.

Lääkkeiden kehittäminen on hävyttömän kallista, ylivoimaisesti suurimmasta osasta kokeista ja keksinnöistä ei seuraa mitään, tuotekehittely, etenkin loppuvaiheet ovat niin kalliita, ettei pienillä firmoilla ole mitään edellytyksiä tehdä niitä. Sanomattakin on selvää, että kehittely vie myös tuhottomasti aikaa. Siksi ei aina lohdutakaan kun lukee uudesta lupaavasta tieteellisestä läpimurrosta biotieteiden alalla. Apteekista ostettavaksi lääkkeeksi keksinnöllä lienee vielä noin kymmenen vuoden matka.

Kaikesta kalleudesta ja vaivasta huolimatta tulee markkinoille koko ajan uusia entistä parempia, tehokkaampia ja vähemmän sivuvaikutuksia aiheuttavia lääkkeitä. Upeaa. Ja kiitos suomalaisen järjestelmän, reseptilääkkeet siirtyvät usein vähitellen myös peruskorvattavien lääkkeiden listoille. Näin sairastaminen ei välttämättä kuluta kaikkia pennosia taskun pohjalta. Tämä lämmittää etenkin kroonikoita, jotka joutuvat tasaisen varmasti ostamaan lääkkeitä pitääkseen arjen kasassa. "Tämä osa palkasta menee vuokraan, tuo ruokaan, ja tämä lääkkeisiin."

Tehokas lääke lämmittää mieltä. Mikäli uuden tropin myötä vanhat oireet tuntuvat poistuvan tai särky helpottavan, tuntuu lääkkeen määrännyt lääkäri Jumalasta seuraavalta. Toisaalta lääkärit saavat kyllä osakseen suhteettoman paljon arvostelua, haukkumista ja kerta kaikkiaan törkeätä käytöstä. Kipeä ihminen on kärsimätön, eikä lääkäri saisi tehdä ensimmäistäkään virhettä. Ei ainakaan omalla kohdalla.

Kuinka moni on arvostellut lääkäriään? Jos ei vasten naamaa niin ystävälleen? Käsi pystyyn vain. Entä oletko koskaan antanut lääkärillesi rehellistä kiitosta tai kehunut ystävällesi "että olikin mukava ja asiansa osaava tohtori". Vastasynnyttäneiden kommentteja siellä takarivissä ei lasketa. Te olette vielä jonkinlaisessa hormonihumalassa.

Mikä on tämän osaksi terveyspoliittisen kirjoituksen tarkoitus? Tai syy? Tätä tekstiä tuskin tullaan eduskuntavaaleissa siteeraamaan, joten miksi kirjoittaa moisesta aiheesta? Syy on selvä. Oma mieliala on kohentunut juuri roimasti. Tehokkaan uuden lääkkeen ansiosta. Kumarrus lääkärilleni.