Litmanen ottaa paluun rauhallisesti”, ” Litmasen kausi ohi”, ”Litmanen sai limonadipullon korkin silmäänsä”, ”Jari Litmanen kaatui rappusissa”, ”Litmasella äkillisiä sydänvaivoja”.

Viime vuosien osalta Jari Litmasta koskeva uutisointi on ollut jalkapallointoilijan näkökulmasta osin masentavaa, osin surkuhupaisaa. Maajoukkueessa ”Kuninkaan” kruunulle ei ole näkyvissä varteenotettavaa perillistä, joten saamme luultavasti lukea jatkossakin ”Litin” loukkaantumisista.

Litmanen teki 90-luvulla Amsterdamin Ajaxissa suomalaista jalkapallohistoriaa. Klassinen kymppi pelasi itsensä jalkapallonystävien sydämiin, ja oli ensimmäinen suomalainen todellinen jalkapallon supertähti. Menestyksen vuosina Litmasta tuntui vaivaavan lähinnä keväisin hienoinen siitepölyallergia. Peli kulki, menestystä satoi ja Hollantiin syntyi Jari-nimisiä poikia lähes joka toiseen taloon.

Muistini on tunnetusti valikoiva. Pohjevammat, akillesjännevammat ja nilkkavammat olivat jo tuolloin Litin arkea. Voitettuaan Ajaxissa seurajoukkueen paidassa käytännössä kaiken mahdollisen, siirtyi maajoukkuekapteeni Katalonian ylpeyden, FC Barcelonan, riveihin. Samalla hetkellä maailmankaikkeuden tasapaino häiriintyi jollain mystisellä tavalla.

Litmasen peliaika Barcassa oli kortilla. World Soccer -lehden kansikuvapoika joutui uuden tilanteen eteen. Pois potkitun valmentajan hankintana Litmanen joutuikin Camp Noun kymppipaikan sijasta uuden valmentajan koirankoppiin.

Pelastuksen piti löytyä moppitukkien kotikaupungista. Kuningas siirtyi Sami Hyypiän rinnalle omaan lapsuuden suosikkijoukkueeseensa, Liverpooliin. Kymppipaikan 10-paita oli kuitenkin viety, ja Litmanen sai selkäänsä numeron 37. Litmasen tarjoama leikkisä perustelu 3+7=10 ei vakuuttanut, ja valitettavasti numeroleikki jäi lähes ennustukseksi punapaitojen riveissä pelattujen pelien määrästä.

Sairastupa tuli tutuksi myös sumuisella saarella. ”Pelimies pelaa vaikka pää kainalossa” -arvoja kannattaviin peribritteihin on vaikea tehdä vaikutusta hierojan pöydältä käsin. Seurojen taustat aina tarkasti selvittävä Litmanen oli ajolähtötilanteessa. Kuningas siirtyi takaisin kotiin Amsterdamin Ajaxiin, mutta vajaan kahden vuoden jälkeen sopimus purettiin etuajassa. Syy oli tuttu: pelaamisen estäneet loukkaantumiset.

Litmasen taidoilla ja meriiteillä Veikkausliigaan siirtyvä pelaaja on jokaisen markkinamiehen märkä uni. Jalkapallokannattajat olivat yhtä lailla innoissaan, kun FC Lahti uutisoi Litmasen palaavan synnyinkaupungin paitaan. Litti, kuningas, ikoni ja maajoukkueen moottori, tulee ja tekee pelistä kerralla kaunista.

Ajatus oli kaunis kuten kommunistilla ikään, mutta raadollinen todellisuus oli tyystin toista mieltä. Litmasesta tuli FC Lahden paidassa lumileopardiin verrattava harvinaisuus. Edesmenneen FC Wimbledonin kannattajat painattivat aikanaan paitoja, joissa kommentoivat maalijyvänsä kadottaneen hyökkääjänsä kuntoa tekstillä ”I saw Carl Leaburn score”. Ilmeisesti Lahden kannattajien häveliäisyys esti heitä painattamasta samanhenkisiä paitoja. Silloista maajoukkuevalmentajaa tosin muistettiin legendaarisilla ”Eteenpäin on menty” -mursupaidoilla.

En tiedä mitä Hansa Rostockin, Malmö FF:n ja nyttemmin FC Fulhamin kannattajat ajattelevat Litmasen panoksesta seuralle. Ihmettelen kyllä yhdelle miehelle kasaantuneiden onnettomuuksien ja loukkaantumisten määrää. Yksin Litmasen sairaskertomus vienee potilastietojärjestelmästä palvelimen verran tallennustilaa.

Vammoistaan huolimatta kuningas on yhä Suomessa kuningas, ja maajoukkuepaidassakin häkellyttävän suvereeni. Jotta totuus ei unohtuisi, niin klikkaa Litmasen saavutukset pelaajana. Vastaavaa saldoa ei ole pelannut yksikään suomalainen lasinilkka. Ja meitä sentään riittää aika läjä vakuutusyhtiöiden harmiksi.

Linkit:


Jari Litmanen – saavutukset


Jari Litmanen – loukkaantumiset