"Samaan aikaan hyökkäyspaikkaa lähestyy oudohko karavaani. Kärjessä ajaa terroristi Carlosin BSA-moottoripyörä, joka vetää jäljessään Usko Kyykän miehittämää ahkiota. Päivänvarjon vilpoisassa katveessa Kyykkä jatkaa ruotsin opintojaan Lär dig svenska -kirjasta. Heti ahkion tuntumassa seuraavat Carlosin miehet: kaksikymmentä taistelutahtoa kiljuvaa tuaregia.
- Suola salt, kissa kalt, lataa Kyykkä ulkomuistista kaasua mielipuolisesti kiertävälle Carlosille."
(Parkkari & Ruusuvuori: Usko Kyykän paluu)

Kesään kuuluu lomakuvien räpsimisen lisäksi erottamattomasti kevyt kesälukeminen. En sortunut television lailla kesäuusintoihin, vaan lainasin rohkeasti kirjastosta itselleni uutta luettavaa. Satsasin Johnny Knigan kustantamiin teoksiin.

Usko Kyykän paluu on huikea pläjäys kultaiselta 80-luvulta. Ajalta, jolloin Kekkosen jälkeistä valtakuntaamme johti lentopallokuningas Koivisto, ja Väyrynen oli alati hämmentämässä suojelupoliisin suunnitelmia. Hetkinen, Paavo pyörii ministerinä maailmalla yhä, joten pahkasikamainen huumori on siltä osin yhä kuranttia tavaraa.

Kyykkä on maailmanrauhan kerta toisensa jälkeen pelastava Supon mestariagentti, ja puolueettoman Suomen Helsinki maailman vakoojapääkaupunki. Kapuloita rattaisiin heittelevät säännöllisesti CIA:n cowboy-tyyliin toimivat agentit ja kapiaiset, ruotsalaisen suojelupoliisin miespuoliset houkutuslinnut ja YYA-hengessä yhteistyötä tekevät venäläiset. Aika ajoin soppaa hämmentävät uusnatsit, omaan pussiin pelaavat freelance-agentit, arabit, kiinalaiset ja MI5:n agentti Geep Smiley. Meno on seikkailusta toiseen takuuvarmasti hulvatonta. Onneksi tiukan paikan tullen Kyykkä voi aina luottaa alaisiinsa, Supon likaisen temppujen osastoon eli Makkosen vähämielisiin veljeksiin sekä ylivertaiseen esimieheensä, Seppo "Isä" Tiitiseen.

Sarkastisemman huumorin ystäville suosittelen lämpimästi Kari Kyrönsepän romaania Reidet, joka kertoo "kuvitteellisesta" Suomen radio- ja televisioyhtiö Suterasta. Muutama vuosi sitten YLEstä eläkkeelle jääneen Kyrönsepän teksti viiltää ison organisaation virkamiestä kuin pöydälle jätetty päätösehdotus. Aina ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, tapahtumat vaikuttavat hieman liiankin todenmukaisilta.

Vastavalmistunut ekonomi palkataan Suteraan sisäiseksi tarkastajaksi, ja saa lähes ensi tehtäväkseen selvittää Suteran sisäisen tilan. Työstä ei saa hiiskua kenellekään, mutta samalla pitäisi pystyä selvittämään mikä Isossa Vajassa mättää. Kuulenko Franz Kafkan nauravan, vai suurten organisaatioiden ihmisten itkevän? Hyvää tarkoittavan sisäisen tarkastajan diagnoosi on tyly, eikä tilannetta paranna johtoa myöden miehet jyhkeiden reisiensä ympärille kietova nainen. Vuosikymmenien kasvattamia mätäpaiseita ei pystytä puhkaisemaan, ja edessä on saattohoitomainen marssi kohti mediatalon viimeistä tositelevisio-ohjelmaa.

Parhaillaan ahmin Akateemisen kirjakaupan tädin suosittelemaa trilleriä Tuulen varjo. Edellisiin kirjoihin verrattuna tyystin erilainen teos tempaa mukaansa alusta lähtien. El Mundo -lehden mukaan Carlos Ruiz Zafonin kertojanlahjat ovat ylivertaiset. Ensimmäisen 60 sivun perusteella olen täysin samaa mieltä. Onneksi tätä tarinaa on vielä jäljellä lähes 600 sivua…

Linkit:
Usko Kyykän paluu
Reidet
Tuulen varjo