"Ei tän pitäis olla niin vaikeeta!" Tätä kommenttia saatiin kuulla viime kaudella TPS:n jääkiekkojoukkueen ympärillä erityisesti mestarivalmentaja Hannu Jortikan suusta. Tunnustaa täytyy, minussakin on syttynyt pieni jortikka.

Sanana, eikä isolla alkukirjaimella kirjoitettuna sukunimenä, jortikka on vähemmän mairitteleva. Se osoittaa tunnetusti siihen suuntaan miestä, jonka usein vihjataan ohjaavan Y-kromosomin omaavan henkilön ajattelua ja käyttäytymistä. Eikä taida sellainen ihminen olla kovin suurten kehujenkaan arvoinen, jota kutsutaan moisella liikanimellä.

Sisäinen jortikkani pääsee nykyisin esille entistä useammin. Kun Hannu huutaa hallilla yksinkertaisia virheitä tekeville pelaajilleen, kommentoin minä paremmalle puoliskolle pöydille jätetyistä astioista. Sisäinen jortikkani ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää mukien ja lautasten astianpesukoneeseen laittamisen vaikeutta. Etenkin jos ne kulkeutuvat pesukoneen yläpuoliselle tiskipöydälle asti, mutta eivät koneen sisälle. Eihän kukaan kuljeta kiekkoakaan maalille, mutta jätä tuikkaamatta sitä sisälle pömpeliin.

Iso H rutisi viime vuonna säännöllisesti resurssien niukkuutta, ja olemassa olevan pelaajamateriaalin heikkoa laatua. Jääkiekkokautta oli odotettu kullankiilto silmissä, ja yhtäkkiä Hannulla ei ollutkaan mieleistään mestariainesta hyppysissään. Hermohan siinä menee. "Kuus mestaruut, hei!" ei muuttunut seitsemäksi.

Itse olen odottanut nyt käytäviä jalkapallon MM-kisoja vähäjärkisen lailla. Innostukseni kuningaslajia kohtaan lähestyykin typeryyden rajoja, ja mainion avausottelun tuijottaminen jälkikasvun kummien pienen yksiön kokoisesta kotiteatterista herkisti mielen.

Siirtyminen kotiin katsomaan Puola-Equador –peliä 21 tuuman aletelevisiosta nosti taas kerran pikkujortikan esiin. Enkä nyt viittaa mihinkään housuissa pullottavaan, vaan päässäni pyöri valittaminen toimitusjohtajalle välineistön heikosta laadusta ja resurssien niukkuudesta. Ei näillä välineillä leivota mestareita, saati nautita pelistä.

En silti tavoittele toimitusjohtajan vaihtamista, vaikka Hannu siihen viime kaudella pääsikin jääkiekko-Tepsin organisaatiossa. Narvanmaa sai lähteä, mutta missään vaiheessa ei Hannu katsonut oleelliseksi katsoa peiliin, vaikka peli ei alkanutkaan kulkea. Syntipukki oli löydetty, ja kohtalokkaat virheet tehty eHJ eli aikana ennen Hannua.

Huono olen minäkin katsomaan peiliin. Ainakin jos pelikuvasta pitäisi nähdä jotain muuta kuin omasta mielestä komea nuorimies. Mielellään vika on jossakussa muussa kuin minussa, hätätilanteessa vaikka peilitalon kuvaa vääristävässä peilissä.

Hannu-poika on tullut tunnetuksi värikkäistä lausunnoistaan ja klassisesta viha-rakkaus-suhteestaan mediaa ja sen edustajia kohtaan. Osansa ovat saaneet pelaajien lisäksi toimittajat niin paikallislehdissä, televisiossa kuin nettipalveluissakin. Tästä huolimatta, tai nimenomaan sen vuoksi, Jortikan lausunnot ovat usein olleet ulkopuolisen silmin huikeata viihdettä.

Myös minä huomaan ärsyyntyväni Hannun lailla hölmöille toimittajille. Omat huikean hölmöt kommenttini tosin eivät kiinnosta ketään. Legendaarinen Anssi Kukkonen selosti aikanaan Canal+:n edeltäjällä eli Filmnetillä Englannin liigaa, ja teki virheellisestä selostamisesta lähes taidetta. Mies sekoitti kentällä kirmanneet miehet toisiinsa riippumatta siitä oliko päällä sininen vai punainen pelipaita, ja oliko pelimiehen hipiä tumma tai vaalea.

Anssin camp-huumorin asteelle yltäneet selostukset sentään naurattivat, mutta toinen Hannu eli Yleisradion Hoopi Hänninen saa miehen kyyneliin, kuten Pepe Willberg lauloi aikanaan. Valitettavasti Hannu-Pekka on näissäkin MM-kisoissa haalinut itselleen selostettavaksi kaikki etukäteen mielenkiintoisimmat pelit. Avoimesti puolueellinen, lajia ymmärtämätön ja karkeita virheitä tekevä ja hokeva Hoopi saa jortikan minussa heräämään. Mieleni tekee sanoa myös Hoopille "ei tän pitäis olla niin vaikeeta".

Mutta minkäs teet. TPS:lla on uusi kausi edessä, mutta minulla vielä kausi MM-kisojen seuraamisessa pahasti kesken. Katsotaan miten sisäisen jortikkani käy kun oma suosikkini Englanti karsiutuu ennen finaaleja, ja wannabe-selostaja hehkuttaa kuka ties mitä suosikkiaan ihan miten sattuu.

Kenties onkin parempi vain istahtaa kädet ristissä television ääreen, ja opetella kuuntelemaan ruotsinkielistä selostusta. Matchen refereras i flerljud av Frank Sjöman. Eikä jortikka minussa enää ymmärrä hermostua.