Ystävältäni Sopupalloilijalta tuli sähköpostiviesti, jossa hän ehdotti punnitusta ennen ja jälkeen Hullujen päivien. Mies pelkäsi sortuvansa Stockan notkuvien kala-, liha- ja juustotiskien äärellä ostoksiin, jotka näkyisivät suoraan armottoman vaakaviisarin värähdyksenä.

 

Minäkin olin hukkua galna dagareiden keltaisena vellovaan ihmismereen, mutta ilmeisesti eri osastolle mitä ystäväni. Jonossa seisoessani kuulin erään miehen sanovan hänen ostavan jotain vain päästäkseen täältä ulos! "Kun tänne asti on tullut, ja täällä hikoillut, tuntuu pöljältä lähteä tyhjin käsin". Todelliset hullujen päivät!

Itselleni kävi vanhanaikaisesti. Odottelin vaimoa miesten osastolla, ja erehdyin kysymään myyjältä kauluspaitoja, joissa olisi B-mitoitus. Paitoja hoikille pojille, jotka vinkuheininäkin tunnetaan. Keltaiseksi ampiaiseksi(!?) pukeutunut nainen otti välittömästi esiin mittanauhan, mittasi kaulanympäryksen, repäisi turhan arvokkaan paidan pois paketista, ja suostutteli minut sovittamaan sitä.

Paita näytti ja tuntui hyvältä, joten tulin ostaneeksi paidan, vaikka oikeastaan katselin niitä lähinnä ajankulukseni. Täysin normaalista poikkeavaa hulluutta minulta. Ymmärrykseni Sopupalloilijan tuskaa kohtaan kasvoi.

 

Suurin järkytys minulle ei kuitenkaan ollut oma henkinen heikkouteni, vaan kaulanympäryksen mittauksen tulos. Olin tottunut siihen, että vielä pari vuotta sitten koko 39 ja joskus hätätapauksessa 38 oli täysin sopiva kaulasta, ja useimmiten myös hartioista. Nyt ampiaisnainen oli sitä mieltä, että koko 37 riittäisi!

En onneksi joutunut kovasti tappelemaan egoni kanssa, sillä korista löytyi vain paita kokoa 38, joka sitten istuikin aivan mainiosti. Lisäksi ajatus kauluspaidasta, joka on kaulasta turhan hyvin istuva, ahdistaa jo ennen kravatin asettelemistakin.

 

Mennyt vuosi ja salilla käymisen korvautuminen kodinhoidolla on siis vienyt ilmeisen tehokkaasti sikaniskan sekä vähäiset lihakset ylävartalostani. Suurennuslasilla aiemmin havaitut lihakset ovat ilmeisesti korvautuneet keveämmällä läskillä, sillä etenkin olkapäävammaisuuden jälkeen painoni ei ole suinkaan noussut, vaan pudonnut.

Kenties aktiivisesti liikuntaa harrastavan Sopupalloilijan tulisikin hankkia itselleen kunnon urheiluvamma? Ei olisi huolta Stockan juustotiskillä, ja vammaan olisi kätevä vedota myös lähestyvien pikkujoulujuhlien tanssilattialla…