Urheilu ja vapaa-aika ”Punaiset, punaiset!”

Sipsejä, dippikastiketta, porkkana- ja kurkkusuikaleita, limsaa ja trippimehua. Televisiossa FA Cupin neljännen kierroksen ottelu Manchester United – Tottenham Hotspur. Vietimme lauantaina jälkikasvun kanssa poikien iltaa.

Tottenham iski heti ottelun viidennellä minuutilla upean maalin. Jälkikasvu nosti välittömästi kätensä pystyyn, ja juhli kimakasti huutaen. Itse en hurrannut. Mieleeni nousi eräs omien kasvatusmetodieni lähde, Radio Auran Aalloilla aikanaan pyörinyt kuunnelmasarja Isi ja Tommi.

Muistan jakson, jossa Isi ja Tommi ovat katsomassa jääkiekko-ottelua TPS–HIFK. Janne Porkan esittämä Tommi hurraa maaleja liukuhihnalta mättäville HIFKin punanutuille, ja ”Vaakku” Varjuksen esittämä Isi yrittää vaivoin peitellä harmitustaan. Kasvattajan roolissaan hapuileva Isi selittelee heidän olevan turkulaisia, joten heidän suosikkijoukkueen pitäisi olla Tepsi. Tommi ei ymmärrä ontuvia perusteluja. Sitä paitsi HIFKillä on komeammat pelipaidatkin.

Aikamoinen kasvattaja meuhkasi televisiossa ManUn penkinpäässäkin. Käsittämättömät 22 vuotta seuran managerina toiminut Sir Alex Ferguson marssitti jälleen kentälle lauman uusia kykyjä, joista yksikään ei ollut edes pilke isänsä silmäkulmassa skotin aloittaessa punaisten paholaisten managerina.

Debyyttinsä miesten joukkueessa tekivät Fabio, Richard Eckersley ja Belgradin punaisesta tähdestä tammikuun alussa hankittu Zoran Tosic. Aiemmin tällä kaudella harvinaisen vakuuttavia otteita edustusjoukkueessa ovat esittäneet nuoret Danny Welbeck, Jonny Evans ja Fabion veli Rafael.

90-luvun taitteessa syntyneet pelaajat taitavat olla Sir Alexin neljäs pelaajasukupolvi. Noin viisitoista vuotta sitten läpilyöneistä pelaajista kentällä uurastivat vielä upean maalin tehnyt Paul Scholes sekä kapteeni Gary Neville. On makuasia tulkitseeko yhä kenttää dominoivan Ryan Giggsin olevan vielä yhtä sukupolvea aiempaa kaartia.

Moni inhoaa hallitsevaa seurajoukkueiden Englannin-, Euroopan- ja maailmanmestaria. Menestyksestä ja varallisuudesta huolimatta joukkueen edustukseen nousee yhä säännöllisesti akatemian kautta ”oman kylän poikia” tai ainakin viime silauksen Manchesterissa saaneita nuorukaisia. Kuriositeettina mainittakoon, että vähintään yhtä varakkaan Chelsean akatemiasta ykkösmiehistöön on noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana tasan yksi pelaaja, John Terry.

Saa nähdä mitä seuraa jälkikasvu päätyy kannattamaan. Tällä hetkellä jalkapallon tuijottamisen suurin motiivi taitaa löytyä sipsipussin sisältä.

Linkit:
Isi ja Tommi (kuuntele jaksoja)