Työn orja Suomen sanotaan tuottavan jääkiekkokaukaloiden parhaat kolmosketjun laiturit. Pyyteettä ja nurkumatta ruutunsa hoitavat rouhijat, jotka eivät sävähdä huutoa tai kipua. Valmentajan unelmia, jotka eivät paljoa kysele, mutta eivät toisaalta juuri yllätä tai ratkaise otteluita.

Onko tämä suomalaisen valmennuskulttuurin tuotosta vai piileekö syy jossain syvemmällä luterilaisen yhteiskuntamme rakenteissa? Onko sama kolmosketju-ilmiö havaittavissa myös muilla työpaikoilla lätkäjoukkueiden lisäksi?

Tuoreimmassa Veikkaajassa Petteri Linnavalli kauhisteli suomalaisia sanontoja, jotka kannustamisen sijasta lähinnä lannistavat. ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” eli älä yritä mitään, jotta et epäonnistu. Ja epäonnistuminen on pahinta mitä jääkiekkoilija voi kokea.

Fakta siitä, että merkittävin osa suurista menestystarinoista pitää sisällään valtavan määrän työtä ja aikaisempia epäonnistumisia, ei liene kiinnostava. Linnavallin mukaan meidän pitäisi useammin kurkottaa kuuseen. Olen samaa mieltä, vaikka kuusen sijasta joutuisikin kuseen.

Jos em. sanonta pitää paikkansa lätkäjoukkueissa, ja johtaa yliturvalliseen, puolustuksen kautta lähtevään peliin, on samaa nähtävissä myös muilla työpaikoilla. Liian usein tärkeintä on virheiden välttäminen. Sanonta virkamieskiekko ei liene tullut ihan tyhjästä.

Virheiden pelko rajoittaa rankasti luovuutta. Virheiden pelko ja riskitön pelaaminen myös tarttuvat. Jos valmentaja antaa palautetta vain virheistä eli pelaaja saa vain negatiivista palautetta, on johtopäätöksenä se, että hiljaisuus on hyvää palautetta. Hiljaisuus on tosin myös heikkoa valmennusta, mutta siihen riskittömään pelaamiseen tottunut pelaaja on jo sopeutunut. Tai sitten hän hakeutuu toiseen joukkueeseen.

Meitä työelämän kolmosketjun laitureita on paljon. Olen saanut ”pelata” useamman valmentajan alaisuudessa. Kuten moni jääkiekkoilija, myös minä haluan ensisijaisesti kiittää ensimmäistä valmentajaani erinomaisesta työstä. Samalla hän tosin nosti riman todella korkealle muita ajatellen.

Olen juuri aloittanut uuden koutsin alaisuudessa. Alku on lupaava. Ilmassa on jopa hienoisia ruotsalaisen keskustelevan jääkiekkovalmennuksen piirteitä. Litet bättre, kuten tunnettu sanonta kuuluu.

Ruotsalaiset ovat perinteisesti olleet tehokkaita ottelujen ratkaisuhetkillä. Heidän joukostaan saattaa kolmosketjustakin löytyä yllätyksellisiä maalintekijöitä. Onnistuisikohan sama myös Suomessa?