Kesäloma loppui, ja kesä alkoi. Kaksi viikkoa töitä takana, mutta kohta helpottaa, sillä edessä on taas suuri urheilujuhla. Johan tässä ehti hienoinen tauko television urheilutarjonnassa ollakin.

Ateenan olympialaiset tunkevat lähes jokaiseen olohuoneeseen, mutta itse en oikeastaan odota niinkään moisia doping-bakkanaaleja, vaan pikemminkin Brittein saarilla käyntiin potkaistavaa Valioliigaa! Dopingista vapaa tuskin on sekään, mutta ainakaan pelisilmää tai tekniikkaa ei pysty ostamaan Balco-laboratoriosta. Tai mikäli näin on, niin näyttäkää minulle tie sille hyllylle, josta saa ostaa Zidanen peliälyä. Yksi megapussi sitä, kiitos.

Hetken päästä onkin taas hyvä syy valua Veritas-stadionille katsomaan jalkapalloa. Ei Tepsin saati Interin peliä, vaan screenillä pelaavaa Man Utd:ia! Propsit kuitenkin Tepsille, joka on pelannut huikean kauden. Toivottavasti ukkosenpojilla riittää vauhtia kalkkiviivoille asti. Ero valioliigan peleihin on silti melkoinen. Niitä katsoessa ei yleensä tarvitse noudattaa stadionin St Patrick´s pubin baaritiskin yläpuolelle kirjoitettua kehotusta "juo peli kauniiksi".

On uutta kautta odotettukin. Työkaverini kysyi minulta juuri tällä viikolla, millainen on mieleiseni unelmailtapäivä. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä, sillä olin juuri edellisenä päivänä viettänyt sellaisen. Töistä kotiin polkiessani pysähdyin ostamaan uuden Veikkaajan, jonka mukana oli ilmestynyt hartaasti odotettu, muhkea Brittifutis-liite. Menin kotiin, pakkasin reppuun vanhan pussilakanan, juotavaa, lehden, ja suuntasin ulos rauhallisen puiston nurmikolle vajaan 25 asteen lämpöön! Elämän todellisia pieniä iloja, joista nauttiminen on avain onnelliseen arkeen. Siinä ote Pakarisen kliseekirjasta.

Laskeskelin, että tässä alkaa vähitellen lähes kahdeskymmenes kausi Man Utd:n värejä kannatettaessa. Saatan ehkä hieman liioitella, mutta joskus 80-luvun puolen välin kieppeillä alkoi Englannin liiga kiinnostaa satunnaisia pelejä enemmän. Kusti kannatti Evertonia, Tuukka Aston Villaa, ja Kajanderin Miikka oli Liverpoolin mies. Mitä jäi jäljelle? Ei montaa seuraa joista olisi edes kuullut, mutta onneksi kukaan ei ollut valinnut Bryan Robsonin ManUa. Siinä syytä kerrakseen. Mikäli Nick Hornbyn "Hornankattila" olisi jo tuolloin ollut ilmestynyt, ja itse olisi sen päälle silloin jotain ymmärtänyt, olisi valinta tosin saattanut kallistua tylsään, tylsään, Arsenaliin. Niin hyvä kirja on kyseessä. Onneksi lehmätkään eivät lennä.

Entä tuleva kausi? Punaiset paholaiset dominoivat viime vuosikymmentä, mutta nyt näyttää pahasti siltä, että Valioliiga on siirtynyt venäläisen vallan alle. Tai oikeastaan öljyisen ruplan vallan alle. Ihme näet on, ellei Chelsea vie mestaruutta Länsi-Lontooseen. Wengerin Arsun viime kausi oli yliveto, josta tuskin pistää kukaan paremmaksi. Ainakaan Arsenal itse. Joukkueeksi hitsautuminen ja tähtien tyytymättömyys voi olla "Chelsyn" ongelma. Materiaalin heikkoon laatuun tai kapeuteen ei Lontoossa voida vedota. Kummassakaan joukkueessa.

Mielenkiintoista on myös nähdä miten Lontoon "kolmosjoukkue" hottentotit eli Tottenham pärjää. Ainakin valmennusportaassa on tapahtunut suuria muutoksia Jacques Santinin ja Frank Arnesenin saavuttua seuraan. Arnesen oli muuten mies PSV Eindhoveinin sellaisten hankintojen takana kuin Romario, Ronaldo ja Ruud van Nisterooy! Saa nähdä millaisia nousevia staroja White Hart Lanella pelaa parin vuoden kuluttua?

Kohtuullisen realismin rajoissa pysyttelevä unelmakauteni olisi seuraavanlainen: Man Utd veisi mestaruuden, ja kanarialinnut eli Norwich pysyisi kirkkaasti liigassa. Lisäksi Arsenal rämpisi oikein kunnolla, ja inhokkijoukkueeni Everton tippuisi divariin eli tuoreeseen Championship –liigaan, kuten sen uusi naurettava nimi kuuluu. Jos joulupukilta saisi vielä yhden toiveen, niin suomalaispelurit saisivat onnistua hienosti. Riihilahden ja Kolkan Crystal Palace säilyisi miesten dominoidessa joukkueen keskikenttää, Forssell ja ehkä myös "JJ" mällyttäisivät maaleja sekä Hyypiä palaisi Valioliigan parhaaksi pakiksi. Sanomattakin on selvää, että suomalaisvahdit ovat kovia joka tapauksessa. Niemi halutaan joka seuraan veräjänvartijaksi, "Jässi" on Boltonin tuki ja turva, ja kenties Enckelmankin pääsisi kentälle Friedelin varjosta.

Tässä siis suuntaviivoja seuraavaan kauteen. Nähtäväksi jää miten suu pannaan ensi vuonna toukokuun kääntyessä lopuilleen. Wayne Rooney juhlii uusrikkaan Evertonin sinisessä paidassa yllätysmestaruutta uuden omistajan löydyttyä Lähi-idästä, Ferguson on kiukutellut kaikki pelaajat pihalle Man Utd:sta, ja Roman Abramovitsh on siirtänyt mielenkiintonsa naisten kuviokelluntaan…