Työn orjaKaupunki on pulassa. Neljäs valtiomahti eli media on pettänyt odotukset. Taivasta halkoo lepakkologo, mutta kukaan ei vastaa. Herkimmät tuhertavat itkua. Tarvitaan vilpitöntä virkamiestä. Puhelimeni soi.

Naisten jalkapallon EM-kisojen yhteydessä järjestetään yhtä sun toista oheistapahtumaa. Yksi mainioimmista on Aurajoen ylle ponttonilaiturille rakennettu pannafootball-kenttä ja siinä järjestetyt pienimuotoiset turnaukset.

Vuorossa oli paikallisten poliitikkojen turnaus. Demareilla, kokkareilla ja vihreillä oli omat joukkueensa. Erään paikallisradion peruttua viime tingassa oman osallistumisensa, tuli järjestäjille hätä housuun ja minut mieleen.

Olin helppo ylipuhuttava. Laji kiinnosti, ja mahdollisuus päästä potkimaan poliitikkoja nilkoille aurinkoisena iltapäivänä pannafutiksen oikeuttamana houkutteli. Työpäivän voisi päättää keljumminkin.

Osallistuin turnaukseen erään paikalle eksyneen opiskelijan kanssa. Kahden hengen joukkueemme nimi oli luonnollisesti Huolestuneet kuntalaiset.

Olen antanut itseni ymmärtää, että poliitikot ovat yhden sortin pelureita. Pelikirja vain vaihtelee. Sama tuntui pätevän myös pannafutiksessa.

Kokkareiden eli Toivojen pelikirja opastaa ilmeisesti melko koviin otteisiin. Rautahäkissä rytisee kun nuori tai vanhempikin Toivo hakee maalia. "Et voi tehdä munakasta rikkomatta kananmunia." Onneksi kukaan häkkiin kiivennyt ei rikkonut itseään.

Demareiden SDP 110 % näytti peliesitysten perusteella lukeneen toisenlaista pelikirjaa. Siinä kannustettiin kovaan yrittämiseen ja joukkovoimaan runsaslukuisen joukkueen voimin. Pelkkä yrittäminen ei tosin riittänyt aivan loppuun saakka.

Vihreiden Kolmen kopla pelasi ns. pikkunättiä. Otteet olivat siistejä, ja he olivatkin helpoiten Huolestuneiden kuntalaisten pyöritettävinä. Vanhempien valtapuolueiden vuosikymmenien saatossa oppima härskiys puuttui pelistä, ja tilalla oli nuori idealismi. Kauniisti pyytämällä ei saa mitään. Pannafutiskentälläkään.

Sanomattakin lienee selvää, että Huolestuneet kuntalaiset murskasivat poliittisen järjestelmän väriin ja pelikirjaan katsomatta. Poliitikkojen kannalta lieneekin helpotus, että jalkapallopääkaupungissamme ei tuntunut olevan enempää huolestuneita kuntalaisia.

Perinteisesti turnauksien päätteeksi kaiuttimista kajahtaa mestareita ylistävä musiikki. Koska en löytänyt yhtyettä nimeltä Slight Concern Against the Machine, niin kaikukoot voitonjuhlissa vihaisten kansalaisten oma hymni: Rage Against the Machinen Take the Power Back, olkaa hyvät:

Linkit:
Naisten jalkapallon EM-kisat Turussa