"Sinä olet hyvä kuuntelija". Sitähän naiset arvostavat? Eivät tosin mahdollisena suvunjatkamiskumppanina, vaan hyvänä ystävänä, jolle voi kertoa murheitaan. Näin ainakin luulen. Toisaalta, en ole koskaan ollut kovin hyvä ymmärtämään asioita, saati sitten naisia. Joskus on itsensä ymmärtämisessäkin tekemistä.

En viittaa kuuntelemisen jalolla taidolla millään lailla kymmenen vuoden takaisiin ns. vapaan ja mukavan miehen traumoihin, vaan pikemminkin nykytilanteeseen. Suvunjatkamisessa olen jo onnistunut kertaalleen, ja parisuhteessakin eletään kymmenettä tuotantokautta. Kuuntelemisen suhteen sen sijaan on menty takapakkia. Arvostusta ei siis taida juuri herua.

Parisuhteen edetessä sitä huomaa liian usein keskittyvänsä johonkin muuhun kuin omaan puolisoon ja hänen mielessään oleviin asioihin. Toisen suusta pulppuaa täysin järkevää puhetta, mutta itse huomaa keskittyvänsä lähinnä videolta pyörivään West Wing -jaksoon, sähköpostiin, sanomalehteen tai stereoissa soivaan musiikkiin. Jokainen voi täydentää listaa omatuntonsa ja käyttäytymistapojensa mukaan.

Toisen huomioiminen ja häneen nimenomaan keskittyminen on yksi onnellisen suhteen avaintekijöistä. Päinvastoin käyttäytyminen puolestaan johtaa kaikkeen muuhun kuin autuuteen. Käännäpä tilanne nurinpäin.. Selität tohkeissasi töissä tapahtunutta tapausta ja muiden kyvyttömyyttä ymmärtää sinun ainoaa ja oikeaa näkemystä, mutta toinen puuhailee vain omiaan kiinnittämättä sinuun mitään huomiota. Tai parhaimmillaan tokaisee jotain täysin asiaan liittymätöntä kuten Fazerin paahtoleipämainoksen mummo. "Sehän kuulosti hyvältä". Putoileeko siis sinunkin kuulolaitteesi pois korvasta?

Joku parisuhteita ja kommunikointia tutkinut muistaakseni kirjoitti 20 ensimmäisen minuutin olevan tärkeitä. Toisin sanoen, kun tulet esimerkiksi töistä, anna puolisollesi 20 minuutin herkeämätön huomiosi. Kuuntele häntä. Ole kiinnostunut. Siten vältät paljon huolta ja murhetta. Sen jälkeen olet jotakuinkin vapaa tekemään mitä tahansa.

Omassa mielessäni kaksikymmenminuuttinen saattaa tosin venyä kuten vauvan aikakäsitys. Kyseinen ajanjakso tuntuu mahdottoman pitkältä, tai sen sopiva paikka ei olisi juuri nyt. Etenkään jos satut olemaan kuten Atrian mainoksen mies, joka saapuu nälkäisenä ja huonolla tuulella kotiin, ei löydä haarukoita laatikoista, ja persiljakin on pakko sysätä lautaselta syrjään. Mutta ruokaa saatuaan muuttuvat hiukset ja koko olemus tyystin eri mieheksi. "Kuule, mentäiskös illalla teatteriin?" Hyvä ruoka, parempi mieli. Totta koko hokema.

En heittäydy tässä miksikään parisuhteiden marthastewartiksi, joka jumalaisella viisaudellaan jakelee onnellisen parisuhteen vinkkejä. Ei ole varaa. Toisaalta, eipä ollut joka kodin asiantuntija Marthallakaan, sillä kulissi romahti aika näppärästi tädin jäätyä kiinni osakekauppojen sisäpiiririkoksesta ja häkin heilahtaessa.

Joitain sisäpiirin tietoja olen kuitenkin saanut, havainnut ja oppinut itsekin. Yksi niistä on ns. avainsanojen kuunteleminen. Siihen se liian usein lipsuu. Puolison puheesta tulee kuunneltua lähinnä sana sieltä, toinen täältä, ja niiden pohjalta tekee päätöksen onko asia sellainen, jonka antaa mennä monologina vai tehdäänkö siitä dialogia.

Haluan korostaa, että useimmiten kyseessä ei ole tiedostettu toiminta, eikä mietitty päätös tyyliin "nyt en kuuntele puolisoani". Huomio vain kohdistuu muualle, kuulet esimerkiksi avainsanan "imettäminen", joka meidän perheessä toistuu nykyään melko usein, ja asia lipuu toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Liian usein jättämättä minkäänlaista muistikuvaa pään sisälle.

Häpeän tunteestahan tämäkin teksti ponnistaa. Joskus pohdin sitä, että kirjoittamiseen vaaditaan jonkin sortin tyytymättömyyttä, ja nyt olen tässä suhteessa itseeni tyytymätön. Pitäisikö itselle sitten olla niin ankara? Pitäisikö asia kuitata normaalina ja jokaiseen parisuhteeseen kuuluvana?

En haluaisi tehdä niin. Tiedän, että paluu vapaan ja mukavan miehen statukseen ei kiinnosta. Pitäisi näet opetella kuuntelemaan, ja mukavuuskin on saattanut karista vuosien mittaan. Jäljelle ei jäisi kovin houkuttelevaa pakkausta. Edes Atrian mainokseen.