Pohdinta ja pähkintä”Onko tämä nyt se vaihe, kun ei pääse koskaan lähtemään mihinkään, on rakennettava oma terassi, jossa voi tissutella ympäri vuoden?” – Karhuherra, 18.6.2011

Terassin tai pation voi rakentaa monella eri tavalla, ja monesta eri syystä. Ystäväni Karhuherra omaa yleensä kirkkaan kristallipallon, mutta tällä kertaa näkymässä oli jotain häikkää. En tunnusta oman rakentamisen motiivin olleen kotivankeuden aiheuttamassa ympärivuotisen terassitissuttelun tarpeessa. Tyyliini sopivat paremmin katteeton uho ja naapurikateus.



Menin viime kesänä möykkäämään pation tai terassin rakentamisella. Oli korkea aika vastata huutoon. Toinen inspiraation lähde oli ikiaikainen maailmanpyörittäjä. En puhu kiimasta, vaan siitä toisesta. Kateudesta.

Naapuri rakennutti etupihalleen hyvännäköisen pation. Kävin kyselemässä mitä moinen maksaa materiaaleineen kaikkineen. Naapurini vastasi jotenkin tähän tapaan: ”No, näitä saa kahdessa hintaluokassa”.

Pitkät piuhat omaavana en ensin ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Merkitsevän katseen jälkeen hoksasin, että ensimmäinen hintaluokka on se kotitalousvähennykseen kelpaava, ja toinen verokarhuvapaa rosvosektori. Poistuin paikalta omatuntoni joustavuutta pohtien.

Noin viikkoa myöhemmin lueskelin uutta hallitusohjelmaa. Sen lopussa todetaan liitteessä 1 ”Verotuksen muutokset, vaikutus verokertymään” ytimekkäästi yhdellä rivillä ja kolmella sanalla: ”harmaan talouden torjunta”. Perässä on luku: +300 miljoonaa euroa.

Jyrki-boyn hallituksen tavoitteena on kilauttaa valtionkassaan 300 miljoonaa euroa kitkemällä maasta harmaata taloutta. Ajattelin, ettei tällainen puoliksi valtion virkamies voi tilata terassia pimeänä työnä. Miten voisin enää katsoa Juttaa (sitä valtionvarainministeri-Juttaa) televisioruudussa suoraan silmiin, jos takapihallani tönöttäisi harmaan talouden symboli? Tarttuisiko kola kurkkuun kun kuntatalous kurjistuisi vähennettyjen valtionavustuksien vuoksi? Kaikki vain, koska olisin teettänyt terassini rosvosektorilla?

Itarana (tai taloudellisena, näkökulmakysymys) miehenä pohdin pienen yksiön kokoisen terassin rehellisen teettämisen tulevan liian kalliiksi. Äkkiä muistin asfalttiviidakon vanhan sanonnan: virkamiehen työllä ei ole hintaa. Oli syytä asetella ruuvinväännin toimistorotan silkinpehmeisiin kätösiin.

Olen saanut vuosien varrella narrattua ympärilleni hyväuskoisia ja hyvää tarkoittavia ystäviä. Pyysin kymmenen vuoden takaisen bestmanini perheineen meille juhannusaattoa viettämään. Hyväuskoinen ja pahaa-aavistamaton ystäväni joutuikin työleirille grilliruokapalkalla. Ja oli vielä tyytyväinen!

Ystävyyden täytyy olla verovapaata. Muutoin oma veroprosenttini olisi tolkuttoman korkea. Kiitos vielä kerran, Maastaveromarsalkka!

Linkit:
Hallitusohjelma (pdf)