Pohdinta ja pähkintä
2000-luvun Tintti on syntynyt. Hänen nimensä on Arthur Vlaminck, ja hän toimii Ranskan kuvitteellisen ulkoministerin puheenkirjoittajana.

Kyllä, herra ministeri on parasta poliittista satiiria, mitä muistan nähneeni televisiosta. Ranskalaisten Christophe Blainin ja Abel Lanzacin Ulkoministeriö – Diplomaattisia merkintöjä on samantasoista sarjakuvaa. Neroutta.

Teos perustuu Ranskan ulkoministeriön entisen virkamiehen kertomiin tarinoihin. Abel Lanzac on siis salanimi, ja hyvästä syystä, sillä niin tarkkanäköisen pisteliäästi sarjakuva kuvaa ranskalaista valtionhallintoa.

Tarinat esitetään nuoren Arthur Vlaminckin näkökulmasta, joka palkataan ulkoministeri Alexandre Taillard De Vormsin neuvonantajaksi. Tai kuten ministeri ensitapaamisessa Arthurille sanoo: ”Uskon vastuullenne tehtävistä tärkeimmän. Vuorosanat.” Toimenkuvan määrittely on sitten siinä. Arthurin tyttöystävä näkee työllistävän tehtävän totuuden hyvin nopeasti. ”Sinusta tulee faraon kirjuri. Tiesitkö, että kirjurit olivat orjia” hän kysyy Arthurilta.

Lennokkaan ministerin pyörryttävien puheiden ja vauhdikkaiden toimintatapojen sekä niistä syntyvien Arthurin assosiaatioiden kuvaaminen ovat toteutettu hysteerisen hauskalla tavalla. Blainin kynä lihallistaa oivallisesti Lanzacin tarinat. Mielikuvissa vilisevät populaarikulttuurin viittaukset aina Tähtien sodasta Tinttiin ja Tolkienin Taruun sormusten herrasta.

Hykerryttävää on, kun Arthur tuo kirjoittamansa puheen ministerin hyväksyttäväksi, ja tämä pistää sen toistamiseen sivuun tekstiä edes vilkaisematta, ja alkaa vaatia jäsentämistä. On turha änkyttää, että kaikki asiat kyllä löytyvät puheesta, kun ministeri kuvailee puheeseen haluamiaan painotuksia heiluttaen samalla määrätietoisesti käsiään. ”Minähän sanoin jäsennellä! Kyllä! Mutta Ei! Oikeutus! (TSAK!) Selkeys! (TSAK!) Tehokkuus! (TSAK!)”

Riemastuttavinta on, että ensimmäisellä kerralla ministeri oli vaatinut tekstiä jäsenneltäväksi termien vastuu, ykseys ja tehokkuus näkökulmista. Yhteistä oli lähinnä käsien heiluminen ja ohjeiden epäselvyys.

Kuvaus siitä, miten ministeri toimii, saattaa tuntua tutulta, jopa lohdulliselta, myös meille muille telepaattisten taitojen puutteista kärsiville. ”Menet hänen pakeilleen, puhut vaikka budjetista, ja hän vastaa: ´Ei tässä siitä ole kyse. Tässä on kyse maailman tulevaisuudesta. Nopeus! Keskinäisriippuvuus! Tehokkuus! Ykseys!´… Et enää tiedä, minkä puolesta taistelet. Olet alaston… ja sitten hän nitistää sinut. ´Visioi, älä hallinnoi!´”

En tiedä teistä muista, mutta joskus sitä on itsekin marssinut ulos kokouksesta, josta puolet on mennyt kirkkaasti yli kaljun. Fläppitaulu on vain heilunut ja powerpointesitys vilkahdellut. Ainoa missä ei ole välähtänyt, on oma polla.

Ulkoministeriö luo värikkään kuvan myös muista vallankamareissa työtään tekevistä. Muutama piirretty ruutu muuttaa harmaat virkamiehet moniulotteisiksi ihmisiksi, joiden toiminnassa näkee tuskallisen usein niin kovin tuttuja piirteitä. Tai kuten ulkoministeriön Amerikan osaston päällikkö selittää selkään puukotetuksi tulleelle Arthurille: ”Kun joku tekee toiselle haljun tempun, kyse ei ole pahantahtoisuudesta. Se on kuin hyväily. Sellaista on seksuaalisuus kabinetissa. Olen varma, että alat nauttia siitä ajan kuluessa.” Aikamoista tykitystä.

Huumori toimii tunnetusti defenssimekanismina. Silloin ihminen kääntää asiat leikiksi, koska muuten totuuden kohtaaminen olisi liian tuskallista. Joskus totuus voi olla niin lähellä absurdia komiikkaa, että se lähes kirjoittaa itse itsensä. Uskoisin tässä sarjakuvassa olevan monelle ranskalaiselle kyse molemmista. Samaan tapaan uskon, että albumin lukeminen naurattaisi myös montaa suomalaista.

Ulkoministeriö – Diplomaattisia merkintöjä on ensimmäinen osa, joten lisää herkkua on odotettavissa tulevaisuudessa. Varmaa on, että mikäli Lanzac on tehnyt pitkään työtä virkamiehenä, on hänellä tarina jos toinenkin kerrottavanaan.

Maltan tuskin odottaa.

Linkit:
Ulkoministeriö – Diplomaattisia merkintöjä