Karhuherra murisi tyytyväisenä joskus elokuun alussa Jatkoajan kesäjuhlien olleen sitä mitä mies kaipaa. Minä sain kaipaamani annoksen loppukesän Down by the Laiturista menneenä viikonloppuna Luumäellä.


Kokoonnuimme opiskelukavereiden kanssa kuuteen mieheen Laurin suvun jo lähes sata vuotta vanhalle mökille. Huikea paikka kirkkaan ja puhtaan Kivijärven rannalla, ja keli käsittämättömän hieno ollakseen syyskuun loppu.

Ohjelmanumeroksi suunniteltu mölkky unohtui Hämeenlinnaan, mikä taisi olla onnenpotku. Aika näet kului rivakasti "sienestäen", grillaten, ylensyöden ja –juoden, ja puupalojen heittelyä ei kaivannut kukaan. Oraalinautinnot olivat arvossaan, kuten odottaa sopikin.


202142.jpgViiteen asti yöllä jatkuneet keskustelumme sen sijaan tuskin tarjosivat paljoa älyllistä nautintoa. Mutta mitä siitä, sillä ilmeisesti en ollut ainoa joka oli odottanut viikonloppua. Se joka väittää, että suomalainen mies ei osaa puhua toiselle miehelle, valehtelee. Puhetta riitti, punikkitateista poliittisiin punikkeihin. Kenties sillä punkullakin oli osansa puheensorinasta.

Aamu nauraa yön teoille. Aamulla oli hymy hyytyä, kun neljän tunnin yöunen jälkeen talon vierestä alkoi kuulua merkillinen hakkaamisen ääni. Arvelin ensin jonkun meistä heittävän pihalla tikkaa enemmän kuin väkevään tyyliin, kunnes katsoin ikkunasta ulos. Pihalla asetteli vanhempi mies kirvestä tuppeen, ja oli päräyttämässä moottorisahaa lauluun!

 

En tiedä oliko joku Laurin suvun vanhemmista tehnyt käytännön kepposen tilaamalla metsurin kaatamaan lahoa rantakoivua sunnuntaina aamuyhdeksältä, tietäen meidän olevan mökillä. Joka tapauksessa tilaisuushan oli oiva. Kuusi nuorta miestä, jotka voivat reippailla sen verran, että siirtävät paloitellun koivun rannasta syrjään. Yhdestä isosta koivusta tulee muuten aika paljon puutavaraa. Onneksi pystyimme olemaan avuksi. Ja siirtyi sentään osa niistä pyttipannun, grillipihvien, sienikastikkeen ja makkaroiden tuomista kaloreista hyötykäyttöönkin.

Viikonloppu oli kokonaisuudessaan upea, sillä mökillä vietettyjen hienojen hetkien lisäksi reissu Turusta Luumäelle ottaa noin neljä ja puoli tuntia per suunta. Boralla kolmeen pekkaan taitettu road trip oli luonteeltaan hieman erilainen mitä perhevoimin kesällä autossa istutut hetket. "Welcome to the Jungle" kajahti tällä kertaa aika paljon kovempaa. Perun siis sanani, automatkailu Suomessa voi olla mukavaakin.

Seuraavan kerran likainen puolitusina tavannee kokonaisuudessaan vuoden vaihteessa Turussa. Tuolloin on edessä perinteikäs kuusiottelu, Sextathlon. Nähtäväksi jää, piisaako puhetta myös tuolloin, ja mistä aiheista. Itse varaan omaksi selityksen aiheeksi treenikauden tuhonneen olkapäävamman. Vähän jo jänskättää, kuten joku toinen voisi sanoa.