"I think there is a world market for maybe five computers." Thomas Watson, chairman of IBM, 1943


"There is no reason anyone would want a computer in their home."Ken Olson, President, Chairman and Founder of Digital Equipment Corporation, 1977

Tulevaisuuden ennustaminen on aina ollut vaikeaa. 80-luvulla lapsuutta eläneenä on helppo muistaa erilaiset vuosituhannen vaihteeseen asetetut odotukset. Villeimmissä unelmissa autot lensivät ja valjastettu fuusioreaktio tuotti energiaa yllin kyllin. Internetistä sen sijaan kukaan ei sanonut halaistua sanaa.

Tekniikka kehittyy häkellyttävää vauhtia. Laboratorioissa ja tutkimuslaitoksissa kehitetään yhtä ja toista merkillistä. Laboratorion pöydältä on silti pitkä matka kuluttajan hyppysiin. On hirvittävän vaikeata ennustaa mistä keksinnöstä tulee tekstiviestin kaltainen killer application, joka muuttaa kokonaisen kansakunnan ja sukupolven tavan kommunikoida keskenään. Eipä tiennyt tekstarin isä, insinööri Matti Makkonen, mitä tuli aikanaan keksineeksi.

Kustannusten edullisuus, ennakoitavuus, palvelun tarjoama hyöty, ilo, helppokäyttöisyys ja toimintavarmuus ovat yhdenlaisia lainalaisuuksia, joiden perusteella sähköisten keksintöjen ja palvelujen suosiota voi ennakoida. Vuosituhannen vaihteen IT-kuplan yhteydessä kohkatut WAP-palvelut ovat malliesimerkki työstä, jossa mentiin takapuoli edellä puuhun. Tekniikkavirhe, voisi valmentaja sanoa.

Ajasta ja paikasta riippumattoman tekniikan aika ja paikka olivat siis vääriä. Mainion kuvauksen hulluista vuosista antaa Mato Valtosen WAPIT-yrityksen tarinan lennokkaasti kertova Noh sano naakka ku nokka katkes. Yrityksen puutteeseen ei sekään yritys kaatunut.

Jo WAP-huuman aikaan alkoi kohkaaminen internetin saamisesta kännyköihin. Ajatus oli lähtökohtaisesti parempi mitä WAP:ssa, sillä nettitekniikka oli edes jossain muodossa vakiintunutta. Olen silti aina ollut skeptinen kännykällä surffaamisen iloja kohtaan. Nyt minun täytyy tunnustaa, että tämäkin epäilevä Tuomas tappaa korealaisten lailla aikaa lukemalla uutisia bussissa kännykän avulla. Muutama vuosi siinä uskoon tulemisessa tosin meni.

Kännyn käyttöliittymä on yhä kömpelö, ja näyttö surkean pieni. Toimintavarmuus on yhä luvattoman heikkoa, ja palveluiden käytettävyydenkin kanssa on vähän niin ja näin. Ikänäöstä kärsiville vanhemmille ihmisille mobiilipalvelut eivät juuri ilonväristyksiä aiheuta, mutta minä surffaan kotimatkalla mielelläni urheilu-uutisten parissa, kunhan kustannukset eivät rasita liikaa kukkaroa. Seuraavaksi odotan mobiilitelevision saapumista tavallisen pulliaisen taskuun.

Tällä hetkellä mouhotaan nanoteknologian rajattomilta tuntuvista mahdollisuuksista. Kyseisen sanan avulla ihmisille maalaillaan joko ruusuisia tulevaisuudenkuvia tai helvetillisiä pelkotiloja koko maailman syövistä itseään kopioivista nanokoneista Terminator-elokuvien hengessä.

Nanotekniikan etujoukko on kuitenkin jo täällä: markkinoilla on satoja erilaisia tuotteita, jotka käyttävät tavalla tai toisella nanometrin kokoisia partikkeleita hyödykseen. Tulevaisuudessa näiden pienen pienen mittakaavan teknisten sovellusten on määrä mullistaa ainakin lääketiede, energiantuotanto ja tietotekniikka. Lätkämailoissa nanotekniikka jyllää jo tänä päivänä! 

Niin tai näin, Nokian ja Cambridgen yliopiston yhteinen ajatusleikki tulevaisuuden viestintävälineestä on mielenkiintoinen. Itse lisäisin kyllä pakettiin nanotekniikkaa hyödyntävät silmälasit, joille virtuaalipalvelut olisi mahdollista heijastaa… Haluaa oman Morphin!


Linkit:


Noh sano naakka ku nokka katkes


Nanoteknologia